2 vuotta tuskaa ja piinaa – kuinka jäin riitojen oravanpyörään ja romahdin psyykkisesti

Haluan kirjoittaa auki kahden vuoden ajalta kokemukseni siitä, miten jouduin mukaan julkisiin riitoihin, miten tilanteet etenivät ja miten raskaasti kaikki lopulta vaikutti minuun. Tämä ei ole yritys väistää omaa vastuutani tai vierittää kaikkea muiden syyksi. Haluan kertoa rehellisesti myös omista virheistäni ja siitä, mitä olen itse tehnyt väärin.

Kun katson tapahtumia nyt jälkikäteen, näen, kuinka monimutkaiseen tilanteeseen ajauduin ja kuinka vaikeaa minun oli päästä siitä irti.

Kaikki alkoi Iskuryhmästä

Alkuperäinen ristiriita liittyi Iskuryhmän julkaisemaan kuvaan. Iskuryhmä on ryhmä, joka tuo julkisuuteen pedofiliasta epäiltyihin ihmisiin liittyviä asioita. Kritisoidessani ryhmää esitin väitteitä myös sen toimintatavoista.

Haluan myöntää yhden asian selvästi: esitin väitteitäni tosiasioina, vaikka en ollut varmistanut, pitivätkö ne paikkansa. En siis tuonut riittävän selvästi esille, etten tiennyt varmasti, toimiko ryhmä kuvaamallani tavalla. Tämä oli minulta väärin, ja kannan siitä vastuun.

Minua varoiteltiin asiasta. En reagoinut. Tämän jälkeen Iskuryhmän TikTok-profiilissa julkaistiin kasvokuvani varoitusmerkin kanssa ilman sellaista asiayhteyttä, jonka olisin kokenut selventävän tilannetta. Koin tämän erittäin ahdistavana. Minulle tuli tunne, että minut oli nostettu julkisesti esille tavalla, joka sai ihmiset suhtautumaan minuun kielteisesti.

Tilanne alkoi kuormittaa minua voimakkaasti. En kuitenkaan osannut siinä vaiheessa pysähtyä ja arvioida omaa toimintaani rauhallisesti, vaan lähdin mukaan tilanteen kärjistymiseen.

Henry Aflechtin kanssa syntynyt konflikti

Tein videon, jossa kerroin tehneeni rikosilmoituksen. Henry Aflecht oli perustanut Iskuryhmän, ja hän oli ryhmään julkisesti yhdistettävissä oleva nimi. Tämän vuoksi mainitsin hänet rikosilmoituksessani.

Henry reagoi videooni ja teki minusta videoita, jotka koin loukkaavina ja satuttavina. Vastasin tähän tekemällä itse videoita hänestä.

Tässä kohtaa minun olisi pitänyt pysähtyä. Sen sijaan lähdin mukaan vastakkainasetteluun ja esitin Henryä koskevia väitteitä tosiasioina, vaikka en ollut varmistanut niiden paikkansapitävyyttä. Tilanne muuttui molemminpuoliseksi julkiseksi riitelyksi, jossa sanottiin ja tehtiin asioita, jotka pahensivat konfliktia entisestään.

En halua esittää itseäni tässä tilanteessa pelkästään uhrina. Minäkin osallistuin riidan kärjistämiseen. Vaikka koin Henryn toiminnan loukkaavana, se ei oikeuttanut minua esittämään hänestä varmistamattomia väitteitä tosiasioina.

Tämä on asia, jonka haluan myöntää suoraan. Minulla oli vastuu omista sanoistani ja teoistani silloinkin, kun olin loukkaantunut ja psyykkisesti huonossa kunnossa.

Maria tuli mukaan kuvioon

Alkuperäisen Henryn kanssa syntyneen konfliktin jälkeen kuvioon tuli Maria Hoffren.

Tässä vaiheessa olin jo valmiiksi kuormittunut ja olin muodostanut Henrystä kielteisen käsityksen omien kokemusteni perusteella. Kun Maria tuli mukaan, koin hänen vaikuttaneen siihen, miten suhtauduin tilanteeseen ja miten toimin siinä.

Koin, että Maria kannusti minua tekemään asioita, jotka veivät minua yhä syvemmälle konfliktiin. Sen sijaan, että olisin ottanut etäisyyttä, rauhoittunut ja arvioinut tilannetta itsenäisesti, jatkoin mukana olemista.

Jälkikäteen ajateltuna minun olisi pitänyt pysähtyä miettimään tarkemmin, mihin olin ryhtymässä ja millaisia seurauksia omilla teoillani voisi olla. Vaikka koin saaneeni muilta rohkaisua ja vaikutteita, päätökset olivat silti minun omiani.

En voi siirtää vastuuta omasta toiminnastani Marialle tai kenellekään muulle. Voin kuitenkin kertoa rehellisesti, miten itse koin hänen vaikutuksensa tilanteeseen ja kuinka se mielestäni osaltaan syvensi jo valmiiksi vaikeaa tilannettani.

Olin tässä vaiheessa niin kiinni konfliktissa, että minun oli vaikea nähdä kokonaisuutta. Minun oli vaikea erottaa toisistaan omat kokemukseni, muiden kertomat asiat ja sellaiset väitteet, joiden paikkansapitävyydestä minulla ei ollut varmaa tietoa.

Marian jälkeen kuvioon tuli Viivi

Marian jälkeen mukaan tuli Viivi Autio.

Aluksi puolustin Viiviä todella voimakkaasti. Luotin häneen ja koin olevani hänen puolellaan. Tilanne kuitenkin muuttui, ja ajan myötä minulle syntyi ristiriitainen kokemus hänen toiminnastaan.

Viivi on kertonut yrittäneensä estää minua tekemästä Henrystä videoita. Tunnistan, että hän myös teki näin. Samalla koin kuitenkin, että hän neuvoi minua taustalla videoiden tekemisessä, esimerkiksi siinä, miten videon voisi toteuttaa ja mistä aiheesta voisin puhua.

Nämä kokemukset jäivät minua vaivaamaan, koska en oikein tiennyt, miten minun olisi pitänyt ymmärtää hänen toimintaansa. Koin tilanteen ristiriitaisena: toisaalta minua kehotettiin lopettamaan, mutta toisaalta koin saavani myös neuvoja siihen, miten jatkaa.

Haluan kuitenkin erottaa toisistaan sen, mitä itse koin ja miten tulkitsin tilanteen, sekä sen, mitä Viivi itse ajatteli tai tarkoitti. En voi tietää varmasti hänen motiivejaan. Voin kertoa vain omasta kokemuksestani.

Myös minun ja Viivin välille syntyi ristiriitoja. Ne liittyivät tilanteeseen, jossa olin jo sopinut oman riitani Henryn kanssa, mutta Viivi koki minun samalla mustamaalanneen häntä julkisesti.

Minun näkökulmastani tilanne oli vaikea, sillä olin itsekin yrittänyt selvittää välejäni ja päästä eroon jatkuvasta konfliktista. Viivin näkökulmasta tilanne näyttäytyi ilmeisesti toisin. Näin jälkikäteen ymmärrän, ettei oma kokemukseni yksin kerro koko totuutta siitä, miten muut tilanteen näkivät.

Koin Viivin toiminnan myös kylmäksi. Minulle jäi tunne, ettei häntä kiinnostanut, kuinka huonossa psyykkisessä kunnossa olin tai että olin joutunut psykiatriselle osastolle. Tämä oli minulle erityisen kipeä kokemus, koska olisin tuolloin tarvinnut ymmärrystä ja rauhaa.

En voi tietää, mitä Viivi todellisuudessa ajatteli tai kuinka hän ymmärsi tilanteeni. Voin kuitenkin kertoa, että itse koin jääväni yksin ja ettei oma hätäni tullut nähdyksi.

Kahden vuoden oravanpyörä

Kun katson koko tapahtumaketjua, näen siinä jatkuvan kierteen.

Yksi konflikti johti toiseen. Julkisiin väittelyihin tuli uusia ihmisiä, uusia tulkintoja ja uusia ristiriitoja. Yritin selvittää asioita, puolustaa itseäni ja saada kokemukseni kuulluksi. Samalla osallistuin itse toimintaan, joka pahensi tilannetta.

Minusta tuntui, että jäin jalkoihin. En saanut tilanteisiin sellaista rauhaa, jota olisin tarvinnut, vaan koin joutuvani jatkuvasti puolustamaan itseäni ja reagoimaan uusiin tapahtumiin.

Olin psyykkisesti huonossa kunnossa jo ennen kuin tilanne lopulta kärjistyi. Kaikki tämä kuormitus kasaantui vähitellen. Jossain vaiheessa kamelin selkä katkesi, ja psyykkinen vointini romahti totaalisesti.

En väitä, että yksittäinen ihminen olisi yksin vastuussa siitä, mitä minulle tapahtui. Oma vointini, elämäntilanteeni ja monet samanaikaiset kokemukset vaikuttivat kokonaisuuteen. Silti nämä konfliktit olivat minulle erittäin kuormittavia, ja koen niiden olleen merkittävä osa sitä, miten huonoon tilanteeseen päädyin.

Minun on vaikea edes kuvailla, kuinka raskaalta tuntui elää jatkuvassa ristiriitojen keskellä. Tuntui, etten päässyt irti mistään. Vaikka jokin asia näytti välillä rauhoittuvan, pian edessä oli taas uusi tilanne, jota piti käsitellä.

Kahden vuoden aikana minulle muodostui tunne, että elin riitojen oravanpyörässä. En osannut astua siitä ajoissa pois, vaan jatkoin reagointia ja osallistumista, vaikka se kulutti minua yhä enemmän.

Haluan ottaa vastuun omasta toiminnastani

En kirjoita tätä siksi, että haluaisin vapauttaa itseni vastuusta tai väittää kaikkien muiden toimineen väärin.

Olen tehnyt virheitä. Olen esittänyt väitteitä tosiasioina ilman, että olin varmistanut niiden paikkansapitävyyden. Olen osallistunut julkiseen riitelyyn ja tehnyt videoita, jotka ovat osaltaan vieneet tilanteita eteenpäin. Olen antanut omien kokemusteni ja tunteideni vaikuttaa siihen, miten suhtauduin asioihin ja ihmisiin.

Psyykkisesti huono vointini auttaa ymmärtämään, miksi toimin joissakin tilanteissa niin kuin toimin, mutta se ei automaattisesti tee kaikista teoistani oikeita.

Minun olisi pitänyt pysähtyä aikaisemmin. Minun olisi pitänyt tunnistaa, etten tiennyt kaikkea, ja jättää väitteet esittämättä silloin, kun en pystynyt varmistamaan niitä. Minun olisi myös pitänyt suojella omaa psyykkistä hyvinvointiani ottamalla etäisyyttä tilanteisiin, jotka tekivät minulle pahaa.

Olen valmis kertomaan kuulusteluissa rehellisesti omasta toiminnastani ja siitä, mitä olen itse tehnyt. En halua kiertää vastuuta tai esittää asioita eri tavalla kuin ne tapahtuivat minun näkökulmastani.

Samalla haluan voida kertoa, miltä nämä tapahtumat minusta tuntuivat ja miten koin muiden ihmisten toiminnan vaikuttaneen minuun. Omasta kokemuksestani puhuminen ja oman vastuun myöntäminen eivät sulje toisiaan pois.

Henryn kanssa olemme sopineet välit

Yksi tärkeä asia tässä kokonaisuudessa on se, että olen sittemmin sopinut välini Henryn kanssa.

Se merkitsee minulle paljon, koska alkuperäinen konflikti oli yksi tämän pitkän tapahtumaketjun keskeisistä lähtökohdista. Olen iloinen siitä, ettei minun ja Henryn tarvitse enää jatkaa samaa riitaa.

Sopiminen ei muuta menneitä tapahtumia eikä poista omia virheitäni. Se antaa kuitenkin mahdollisuuden jättää ainakin tämän konfliktin taakse ja jatkaa eteenpäin.

Minulle on tärkeää, etten enää elä samalla tavalla jatkuvien riitojen ja vastakkainasettelujen keskellä. Haluan oppia kokemastani ja tehdä tulevaisuudessa toisenlaisia valintoja.

Mitä olen oppinut näistä kahdesta vuodesta?

Olen oppinut, kuinka helposti julkinen konflikti voi kasvaa suuremmaksi kuin kukaan aluksi ymmärtää. Kun mukaan tulee uusia ihmisiä, tulkintoja ja voimakkaita tunteita, alkuperäinen asia voi jäädä taka-alalle. Lopulta huomio kiinnittyy siihen, kuka sanoi mitä, kuka puolusti ketä ja kuka oli kenenkin puolella.

Olen myös oppinut, ettei kaikkea muilta kuultua voi ottaa varmana tietona. Vaikka luottaisi ihmiseen ja kokisi tämän olevan omalla puolella, väitteet on silti arvioitava kriittisesti. Oma paha olo tai kielteinen kokemus toisesta ihmisestä ei tee kaikista häntä koskevista väitteistä totta.

Ehkä kaikkein tärkein oppi on se, että minun on osattava vetää raja. Minun ei tarvitse vastata jokaiseen julkaisuun, puolustautua jokaisessa keskustelussa tai selvittää jokaista ristiriitaa julkisesti. Jos jokin tilanne alkaa viedä minulta yöunet, turvallisuuden tunteen ja psyykkisen hyvinvoinnin, minun täytyy osata astua siitä pois.

En voi muuttaa menneitä tapahtumia. En voi myöskään päättää, miten muut ihmiset kokevat tai tulkitsevat ne. Voin kuitenkin päättää, miten itse toimin tästä eteenpäin.

Nämä kaksi vuotta ovat olleet minulle todella raskaita. Niihin on mahtunut loukkaantumista, vihaa, epätoivoa, ristiriitoja ja psyykkistä kuormitusta. Olen kokenut tulleeni väärin ymmärretyksi ja jääneeni yksin tilanteissa, joissa olisin tarvinnut tukea. Samalla olen joutunut katsomaan myös omia virheitäni ja myöntämään, etten ole itse toiminut kaikissa tilanteissa oikein.

En halua enää jäädä kiinni siihen, kuka voitti tai hävisi jonkin julkisen riidan. Haluan ennen kaikkea päästä irti tästä oravanpyörästä.

Minun ei tarvitse kieltää omaa kokemustani voidakseni myöntää omat virheeni. Eikä minun tarvitse syyttää muita kaikesta voidakseni kertoa, kuinka paljon tämä kaikki minuun vaikutti.

Haluan jatkaa elämääni rauhassa ja ottaa tästä kokemuksesta opikseni. En voi pyyhkiä pois sitä, mitä tapahtui, mutta voin yrittää varmistaa, etten enää ajaudu samanlaiseen tilanteeseen.