Kun ihminen joutuu arvioiduksi sosiaalisen median perusteella
Tämä on minun tarinani ja kokemukseni, kun sosiaalisesta mediasta tuli minulle asia, joka määritteli elämäni oikeastaan kokonaan. Se on ollut minulle riippuvuus. Varsinkin kun huomasin, että se aiheutti minulle enemmän ja enemmän ahdistusta, kun hyvää, silti jatkoin. Mitä enemmän olin esillä, sen enemmän minusta kirjoitettiin nettiin. Suurin osa kirjoitetuista asioista on vain tulkintoja minun sanomisistani, spekulointia ja siis suoraan sanottuna paskan puhumista, jolla ei ole totuuden perää pienintäkään.
Kun puheista tulee totuus
Pelottavinta tässä on ollut se, että jopa itse olen uskonut noita paskapuheita ja pitänyt niitä totuutena, vaikka mulla on todistaa itselleni konkreettisesti se, että nämä asiat eivät ole totta. Vaikka minun läheiseni sanovat, että: Tuja tämä mitä sinusta kirjoitetaan, ei ole totta.
Siellä on kirjoitettu minun ”läheisenä” ystävänä. On jaettu ”korvanappitietoa”, jossa osa asioista voivat hipaista totuutta, koska he arvailevat niin paljon asioita ja kaivelevat musta kaikkea tietoa, että he ynnäävät asioita yks plus yks yhteen ja joskus onnistuvat päättelemään asioita, mut tässä on ero päättelevätkö he, vai onko heillä oikeaa tietoa. Se näyttää siltä, että nyt joku läheinen olisi kertonut minun asioita eteenpäin, mutta näin asian laita ei kuitenkaan ole. Tämän vuoksi, jopa omat läheiseni ovat joutuneet kärsimään. Se kirjoittelu ei ulotu vain minuun vaan kaikkiin mun lähellä oleviin ihmisiin.
Mutta täytyy muistaa, että mun elämässä on ollut myös erittäin kieroutunutta porukkaa, jotka ovat puukottaneet selän takana ja jakaneet näitä ”korvanappi” tietoja. Lue blogiani taakse päin, niin ymmärrät mistä puhun.
On yritetty sabotoida parisuhdetta, työkyvioita ja välejä lapseeni.
Tässä näkee sen kuinka jotku ihmiset jotka eivät edes tunne minua, ovat minusta niin obsessoituneita, että he ovat valmiita tuhoamaan mut tavalla tai toisella. Yksikin henkilö oli soittanut työpaikalleni esihenkilölle, kun sai tietää missä olen töissä. Useampi henkilö on välittänyt poikani isälle mun videoita ja toivonut, että poikani isä ei antaisi poikani nähdä minua. Miehelleni on laitettu viestiä, että en ole sitä mitä hän luulee minun olevan, että kannattaa pysyä kaukana.
Edellä mainitut asiat ovat tapahtuneet vain somen takia. Se on järkyttävää nähdä, että joku some ja ilkeät ihmiset sen takana voi hallita näin paljon mun elämää ja saada jopa psykoosin partaalle.
Kun psyyke ei enää kestänyt.
Jouduin syyskuussa 2025 psykiatriselle osastolle vapaaehtoiseen hoitoon, kun olin jo vuoden kestänyt sitä, miten massiivisella voimalla minua kiusattiin ja yhden vaikutusvaltaisen tahon takia, jonka tekemisiä minua kohtaan katsottiin läpi sormien ja kun puolustauduin itse asioihin, niin minä olin paha ja tämä henkilö oli hyvä (valtaosan mielestä) Tottakai, kun on saanut mainetta ja mammonaa ja hän on erittäin uskottava. Niin vaikutusvaltainen, että suuri osa ihmisistä suoraan sanottuna palvoo maata hänen jalkojensa alla. Hänen ei tarvinnut kun kuitata kaikki sillä, että tuo Kuopion ämmä on vaan joku mielisairaalasta karannu potilas. Ihmiset uskoivat ja pitivät mua sekopäänä. Kun selaat blogiani taakse päin, niin tiedät mistä erityisesti tulin julkisuuteen. (case ISKURYHMÄ)
Mitä enemmän mä yritin puolustautua, sen enemmän sekopäältä vaikutin, ihan oikeasti.
Lopulta mun paikka olikin siellä psykiatrisella osastolla lainesairaalassa psykoottisen oireilun vuoksi. Kaikki tämä johtui siitä, kuinka pahasti mua kiusattiin joka helvetin paikassa. Ja kuinka mut ajettiin nurkkaan ja kuinka mä itse sain myös itseni sinne nurkkaan ku en osannut laitta rajaa itselleni oikeastaan minkään suhteen. Kun mulla oli tarve todistella itseäni, yrittää saada mun pointti perille asiassa ku asiassa, halusin vaikuttaa kaikkein eniten niihin ihmisiin, joihin en oikeasti voinut vaikuttaa, niihin kiusaajiin ja nyt vasta tajuan kui itsetuhoista toi mun toiminta oli.
Olinko itse pulmunen?
Tuskin. En ollut. Se on sanomattakin selvää. Ihmiset ovat reagoineet minuun ja minun videoihin. Sillä intensiteetillä mitä itsekin reagoin.
Mutta tämä kertoo vaan sen, että jengi näki vaan mun reaktiot, ei sitä mitä mä kävin lävitse, enkä osannut sanoittaa sitä oikein. Otin vaan härkää sarvista ja menoksi sen sijaan, että olisin pysähtynyt ja ottanut oikeasti kaikkeen etäisyyttä.
Mitä haluaisin sanoa ihmisille?
Ensinnäkin kaikki työkaverit: Arvioikaa minua minun ammatillisen osaamiseni perusteella, älkää sen perusteella, mitä somessa kirjoitetaan, koska siellä ei ole totuus, siellä ei nähdä miten kohtelen työkavereita, potilaita/asukkaita/asiakkaita ja heidän omaisiaan.
Tutut ja tuntemattomat: muistakaa, että some ei ole totuus, se on illuusio. Tulkaa pois somesta jos tuntuu, että sen perusteella tarvitsee toisia ihmisiä alkaa arvioimaan.
Läheiset: Te tunnette mut ja teille ei tartte sanoa mitään. Te näette mikä olen ihmisenä, ystävänä, äitinä, tyttärenä. ❤️
Ja minä itse: mun ei tartte kenellekkään enää ikinä todistella itseäni, varsinkaan niille, jotka ovat jo päättäneet vihata mua.