Kamelinselkä katkesi – tapahtumaketju Viivi Aution kanssa

Miten tutustuin Viiviin – Henry Aflechtin kautta

Tutustuin Viivi Autioon Henry Aflechtiin liittyneiden tapahtumien kautta. Meillä molemmilla oli omat konfliktimme Henryn kanssa, ja tämä yhteinen tausta johti siihen, että aloimme olla yhteydessä toisiimme.

Tuohon aikaan Henry teki Viivistä videoita, joissa hän käsitteli Viivin toimintaa ja toi sitä julkisuuteen. Taustalla oli muun muassa tilanne, jossa Viivi oli irtisanonut ystävänsä työsuhteen omassa Arcandia-yrityksessään. Henry käsitteli tapausta videoillaan ja kyseli myös muiden ihmisten kokemuksia kyseisestä työpaikasta.

Asia eteni myöhemmin oikeuteen, ja käräjäoikeus tuomitsi Viivin laittomasta irtisanomisesta.

Tämä oli osa sitä taustaa, jonka vuoksi Henryn ja Viivin välinen konflikti oli saanut julkisuutta ja jonka kautta myös minä ja Viivi olimme tutustuneet. Meitä yhdisti aluksi se, että meillä molemmilla oli omat ristiriitamme Henryn kanssa.

En tuolloin voinut tietää, millaiseksi oma suhteeni Viiviin myöhemmin muodostuisi tai miten tapahtumat syyskuussa 2025 etenisivät.

Syyskuu 2025 – tapahtumaketju, jossa kamelinselkä katkesi

Syyskuussa 2025 olin jo valmiiksi psyykkisesti erittäin huonossa kunnossa. Elämässäni oli paljon kuormitusta, ja voimavarani olivat vähissä. Tässä tilanteessa jouduin selvittämään ihmissuhdekonfliktia, joka liittyi Henkan ympärillä olleisiin tapahtumiin, sosiaalisen median julkaisuihin ja Ylilauta-keskusteluihin.

Haluan avata tapahtumat aikajärjestyksessä, koska yksittäisistä viesteistä irrotettuna kokonaisuudesta jää helposti väärä käsitys siitä, mitä tapahtui ja missä tilanteessa itse olin.

17. syyskuuta 2025 – vaatimuksia, syytöksiä ja yritys saada tilanne päättymään

Viivin ja minun väliset ristiriidat liittyivät tilanteeseen, jossa olin sopinut oman riitani Henryn kanssa. Viivi kuitenkin koki, että olin samalla mustamaalannut häntä julkisesti, minkä minä kiistin.

Aamulla Viivi kirjoitti minulle Ylilaudalla käydystä keskustelusta. Hän totesi, että minun pitäisi kestää saamani arvostelu, koska olin hänen mukaansa itse aiheuttanut tilanteen. Hän kehotti minua keskittymään itseeni ja lopettamaan julkaisemisen ainakin väliaikaisesti.

Illalla kello 18.01 Viivi lähetti uuden viestin. Hän kertoi saaneensa tietoonsa Ylilaudan kirjoituksia, jotka koskivat myös häntä. Hän katsoi minun antaneen ihmisille käsityksen siitä, että hän olisi manipuloinut minua, ja koki tämän vahingoittaneen mainettaan.

Minä en hyväksynyt hänen tulkintaansa siitä, mitä olin sanonut. Pyysin häntä näyttämään konkreettisen kohdan, jossa olisin väittänyt hänen manipuloineen minua. Hän viittasi aiempiin live-lähetyksiini, videoihini ja Ylilaudalla esitettyihin kommentteihin, mutta tässä viestinvaihdossa hän ei yksilöinyt tarkkaa lausumaa, jota olin pyytänyt.

Viivi vaati minua korjaamaan väitteeni julkisesti. Hän kertoi myös, että Henkan videoita ja niihin liittyviä tapahtumia käsiteltäisiin Henkan rikosprosessin yhteydessä.

Viestinvaihdossa hän kirjoitti:

”Toinen vaihtoehto oli et poliisi ottaa yhteyttä.”

Ja pian sen jälkeen:

”Nyt annoin sulle mahdollisuuden.”

Minulle tilanne näyttäytyi sellaisena, että minun pitäisi tehdä julkinen oikaisu, jotta asia voitaisiin jättää minun osaltani sikseen. Samalla minua painoi pelko siitä, mitä tapahtuisi, jos en toimisi hänen toivomallaan tavalla.

TikTok-video, jonka tekeminen kadutti

Viivi koki tilanteen kuormittavana ja katsoi minun vahingoittaneen hänen mainettaan. Ymmärsin, että hän halusi minun korjaavan sen, minkä hän koki vääräksi.

Tein lopulta hänestä TikTok-videon, jossa pyrin oikaisemaan kiistanalaisiksi koettuja väitteitäni.

Haluan olla tässä rehellinen: en kokenut tehneeni videota täysin vapaasta ja rauhallisesta päätöksestä. Halusin huomioida Viivin kokemuksen, mutta samalla pelkäsin hänen viesteissään esiin tuomiaan jatkotoimia. Halusin tilanteen loppuvan enkä enää jaksanut uutta konfliktia.

Jälkeenpäin videon tekeminen kadutti minua. Koin toimineeni paineen alla ja yrittäneeni estää tilanteen pahenemisen.

Tämä on olennainen ero. Se, että suostuin tekemään videon, ei tarkoita, että olisin kokenut kaikki minua vastaan esitetyt väitteet oikeiksi. Se kertoo siitä, miten yritin selviytyä tilanteesta silloin, kun psyykkiset voimavarani olivat jo vähissä.

Viestinvaihto kärjistyy

Keskustelun jatkuessa kiistin väitteet siitä, että olisin järjestelmällisesti mustamaalannut Viiviä tai levittänyt hänestä valheellista tietoa.

Viivi puolestaan katsoi, että olin vahingoittanut häntä ja että minun pitäisi ottaa vastuuta toiminnastani.

Keskustelussa käytettiin puolin ja toisin voimakasta kieltä. Minäkin syytin häntä painostamisesta ja kerroin kokevani tilanteen epäoikeudenmukaiseksi. En väitä, että olisin itse osannut käsitellä kaikkea tuolloin parhaalla mahdollisella tavalla. Olin kuitenkin tilanteessa, jossa koin joutuvani puolustautumaan samalla, kun oma jaksamiseni heikkeni entisestään.

Viivi kertoi myös tallentaneensa aiemman, noin kaksi tuntia kestäneen puhelinkeskustelumme.

Tuohon puheluun liittyy minulle erityisen raskas muisto. Muistikuvani mukaan Viivi sanoi puhelussa, että tulisin vielä tekemään itsemurhan. Koin tämän järkyttävänä. Koska kyseessä on vakava lausuma, haluan erottaa oman muistoni siitä sellaisesta tarkasta sanamuodosta, joka voidaan mahdollisesti todentaa tallenteelta.

Kun kamelinselkä katkesi

Tässä vaiheessa olin jo valmiiksi psyykkisesti todella huonossa kunnossa. Viestinvaihto, pelko tilanteen jatkumisesta ja kokemus siitä, että minun pitäisi jatkuvasti puolustautua, kasautuivat kaiken muun kuormituksen päälle.

En pysty kuvaamaan sitä jälkikäteen yhtenä yksittäisenä syynä tai hetkenä. Omasta näkökulmastani kyse oli kokonaisuudesta, jonka keskellä voimavarani loppuivat.

Illalla 17. syyskuuta 2025 psyykkinen vointini romahti vakavasti. Otin lääkkeitä yliannostuksen verran itsetuhoisessa tarkoituksessa ja päädyin päivystykseen. Minut otettiin tämän jälkeen psykiatriselle osastolle.

Kello 23.28 lähetin Viiville viestin, jossa kerroin ottaneeni lääkkeitä ja olevani päivystyksessä. Kirjoitin myös, kuinka paljon koko tilanne oli minua kuormittanut.

En väitä, että yksi ihminen tai yksi viesti yksin selittäisi kaiken, mitä minulle tapahtui. Olin jo valmiiksi huonossa kunnossa. Mutta en myöskään voi rehellisesti kertoa tuosta illasta jättämällä pois sitä konfliktia ja sitä painetta, jonka keskellä olin.

Minun kohdallani kamelinselkä katkesi. Seuraukset eivät olleet enää vain riitelyä sosiaalisessa mediassa. Olin päätynyt päivystykseen ja psykiatriselle osastolle.

19. syyskuuta 2025 – tieto rikosilmoituksesta

Kaksi päivää myöhemmin Viivi ilmoitti minulle jättäneensä poliisille rikosilmoituksen minusta ja julkaisuistani.

Hän kertoi samalla, että hänellä oli tallenne puhelinkeskustelustamme ja että hän aikoi vaatia sitä todisteeksi, jos väittäisin hänen uhanneen minua tai käyttäneen tilannettani hyväkseen.

Viivi pyysi jälleen korjaamaan väitteeni ja ilmoitti voivansa harkita sovittelua myöhemmin.

Minä vastasin, että tallenne voisi selvittää, mitä puhelussa oli sanottu. Pyysin häntä myös lähettämään kohdan, jossa hän puhui itsemurhastani.

Tässä vaiheessa osapuolten näkemykset tapahtumista olivat edelleen täysin erilaiset. Viivi katsoi puolustavansa omaa mainettaan. Minä koin, että minua syytettiin asioista, joita en ollut omasta mielestäni tehnyt, ja että olin joutunut tekemään julkisen videon paineen alla.

Miksi haluan kertoa tästä?

En kirjoita tätä siksi, että väittäisin itse toimineeni kaikessa oikein tai että haluaisin mitätöidä toisen ihmisen kokemuksen. Ihmissuhdekonflikteissa voi olla useita näkökulmia, ja olen valmis tarkastelemaan myös omia tekojani.

Mutta omien virheiden myöntäminen ei tarkoita sitä, että minun pitäisi vaieta omasta kokemuksestani.

Haluan kertoa, että olin tuolloin vakavasti huonossa psyykkisessä kunnossa. Haluan kertoa, että koin viestinvaihdon painostavana, että tein videon yrittäessäni saada tilanteen päättymään ja että vointini romahti saman illan aikana niin vakavasti, että päädyin yliannostuksen jälkeen päivystyksestä psykiatriselle osastolle.

Nämä tapahtumat kuuluvat samaan aikajanaan. Niiden keskinäisen syy-yhteyden arviointi on eri asia kuin se, että saan kertoa rehellisesti omasta kokemuksestani.

Minun kokemukseni ei lakkaa olemasta totta siksi, että joku toinen muistaa tilanteen eri tavalla.

Ja ehkä tärkein asia, jonka haluan tästä ajasta sanoa, on tämä: kun ihminen on jo valmiiksi äärirajoillaan, hän voi tehdä ratkaisuja pelosta, ahdistuksesta ja epätoivoisesta halusta saada kaikki loppumaan. Ulkopuolelta katsottuna ratkaisu voi näyttää yksinkertaiselta. Sen sisällä eläminen on aivan toinen asia.