Lähes kaksi vuotta piinaa – kokemukseni Mariia Hoffrenista
Kaikki tarinat eivät näytä ulospäin siltä, miltä ne tuntuvat sisältäpäin. Tämä on minun kertomukseni lähes kahdesta vuodesta, jotka sisälsivät riitoja, sovintoja, pettymyksiä, luottamuksen murenemista ja kokemuksia, joiden vaikutukset ulottuivat myös muihin ihmissuhteisiini.
Tässä kuvassa on hetki ajalta, jolloin Mariia oli osa elämääni. Harva ulkopuolinen olisi voinut tietää, millaiseksi tämä ihmissuhde vielä muodostuisi. Seuraavien lähes kahden vuoden aikana koin paljon sellaista, jonka vaikutuksia kannan mukanani edelleen.
Kaikki ei ollut alusta asti näin
Kun katson taaksepäin lähes kahden vuoden ajanjaksoa, näen ihmissuhteen, johon mahtui monenlaisia vaiheita. Oli hetkiä, jolloin asiat olivat hyvin, mutta niiden rinnalle tuli jatkuvasti ristiriitoja, pettymyksiä ja uusia yhteenottoja.
Kyse ei ollut vain yhdestä riidasta tai yksittäisestä väärinkäsityksestä. Riitoja syntyi kerta toisensa jälkeen, välillä hyvinkin pienistä asioista. Toisinaan kyse oli rahasta, toisinaan taas siitä, että huomasin Mariian käyttäytymisessä asioita, jotka tuntuivat minusta oudoilta ja herättivät kysymyksiä.
Välillä sovittiin ja yritettiin jatkaa eteenpäin. Halusin uskoa, että asiat voisivat muuttua ja että voisimme jättää aiemmat ristiriidat taaksemme. Ehkä ajattelin, että nyt asiat viimein rauhoittuisivat ja voisimme jatkaa elämää ilman jatkuvaa draamaa.
Rauha ei kuitenkaan tuntunut kestävän. Uusia erimielisyyksiä tuli jälleen, ja menneet tapahtumat jäivät painamaan mieltä. Samat asiat saattoivat nousta uudelleen esiin, tai eteen tuli kokonaan uusia tilanteita, jotka johtivat riitoihin.
Kun riitoja ja sovintoja seuraa toinen toisensa jälkeen, ihminen alkaa helposti toivoa, että tällä kertaa kaikki olisi viimein ohi. Kun sama kaava kuitenkin jatkuu kuukausia ja lopulta lähes kaksi vuotta, voimavarat alkavat huveta.
Minun kokemukseni mukaan tämä ei ollut yksittäinen konflikti, vaan pitkä ajanjakso, jonka aikana luottamukseni joutui toistuvasti koetukselle.
Raha, velat ja jatkuvat ristiriidat
Yksi merkittävä osa ristiriidoista liittyi rahaan.
Mariia jäi minulle velkaa. Velan selvittämiseen liittyi puhetta siitä, että asia kuitattaisiin puhelinlaskulla. Kyseisen laskun maksamatta jättämisestä syntyi myöhemmin erimielisyyttä, vaikka minun näkökulmastani olinnaista oli se, etten ollut itse pyytänyt Mariiaa ottamaan kyseistä laskua.
Tilanteeseen liittyi myöhemmin myös puhetta perintäkuluista ja muita vaatimuksia, jotka lisäsivät erimielisyyksiä.
Minulle nämä raha-asiat eivät olleet irrallisia tapahtumia, vaan osa laajempaa kokonaisuutta, jossa tuntui jatkuvasti olevan jotakin selvittämättä. Sen sijaan, että asiat olisi saatu selkeästi päätökseen, niiden ympärille syntyi uusia ristiriitoja.
Raha voi itsessäänkin olla vaikea aihe ihmissuhteessa. Kun siihen yhdistyvät pettymykset, epäselvyydet ja luottamuksen horjuminen, vaikutukset ulottuvat paljon pelkkiä euroja syvemmälle.
Tässäkin tapauksessa raha oli yksi niistä asioista, joiden vuoksi jouduimme palaamaan ristiriitoihin yhä uudelleen.
Valheet, ristiriitaiset kertomukset ja luottamuksen mureneminen
Yksi vaikeimmista asioista tässä ihmissuhteessa oli luottamuksen vähittäinen mureneminen.
Koin, että Mariia valehteli minulle paljon. Hänen kertomuksensa perheestään, ihmissuhteistaan, väkivallan kokemuksistaan ja sairauksistaan herättivät minussa epäilyksiä. Ajan myötä minun oli yhä vaikeampi tietää, mihin voin luottaa ja mitkä asiat olivat sellaisia kuin minulle oli kerrottu.
Koin myös, että samat tapahtumat saattoivat näyttäytyä eri tavoin sen mukaan, kenelle niistä puhuttiin. Minulle jäi tilanteita, joissa puheet ja toiminta eivät tuntuneet vastaavan toisiaan.
Kun luottamus alkaa murentua, se vaikuttaa kaikkeen. Ihminen joutuu arvioimaan uudelleen aiempia keskusteluja ja tilanteita. Mieleen nousee kysymyksiä siitä, mitä todella tapahtui ja kuinka paljon omasta käsityksestä on rakentunut toisen ihmisen kertomusten varaan.
En voi tietää toisen ihmisen kaikkia ajatuksia tai motiiveja. En myöskään voi ulkopuolelta varmuudella arvioida kaikkien hänen kertomiensa henkilökohtaisten kokemusten todenperäisyyttä. Voin kuitenkin kertoa siitä, että minä aloin epäillä kertomuksia ja koin niiden ristiriitaisuuden vaikuttavan luottamukseeni.
Minulle tämä oli yksi ihmissuhteen raskaimmista puolista: tunne siitä, ettei toisen sanaan voinut enää luottaa samalla tavalla kuin aiemmin.
Juonittelua ja tilanteita, joihin en olisi halunnut joutua
Minun kokemukseni mukaan ihmissuhteeseen liittyi myös juonittelua ja kieroilua. Välillä tuntui siltä, että minut vedettiin mukaan tilanteisiin, joihin en olisi itse halunnut osallistua.
Oli tilanteita, joissa koin toimivani Mariian käskystä tai hänen ohjauksessaan sen sijaan, että olisin saanut rauhassa harkita, mitä itse halusin tehdä. Minusta tuntui, että hän ohjasi minua tiettyihin suuntiin ja kannusti minua toimintaan, jonka mahdolliset kielteiset seuraukset olivat tiedossa tai ainakin ennakoitavissa.
Tämä on asia, jota olen joutunut pohtimaan paljon myös jälkikäteen.
Miksi lähdin mukaan? Miksi toimin niin kuin toimin? Olisinko tehnyt samat ratkaisut, jos olisin tarkastellut tilanteita täysin omista lähtökohdistani?
Nämä eivät ole helppoja kysymyksiä. Niihin liittyy myös oman toiminnan tarkastelua ja sen myöntämistä, ettei jokainen tekemäni ratkaisu välttämättä ollut minulle hyväksi.
En vapauta itseäni vastuusta omista teoistani. Olen kuitenkin joutunut pohtimaan sitä, millainen vaikutus tällä ihmissuhteella oli päätöksiini ja miksi lähdin mukaan tilanteisiin, joista ei ollut minulle hyötyä.
Kun luottaa toiseen ihmiseen, hänen mielipiteillään ja kannustuksellaan voi olla suuri merkitys. Lojaalius ja halu pitää ihmissuhde kunnossa voivat vaikuttaa siihen, kuinka helposti lähtee mukaan asioihin, joita myöhemmin katuu.
Minun kokemukseni mukaan Mariia kannusti minua toistuvasti sellaiseen toimintaan, josta tiesimme, ettei siitä välttämättä seuraisi minulle mitään hyvää. Tämä on yksi niistä asioista, joita olen joutunut tarkastelemaan jälkikäteen kriittisesti.
Joskus vasta etäisyyden saaminen auttaa näkemään, millaisiin tilanteisiin on ajautunut ja kuinka paljon toisen ihmisen vaikutus omiin valintoihin on voinut olla.
Kun ristiriidat ulottuivat muihin ihmissuhteisiini
Kaikkein kipeimpiä asioita tässä kokonaisuudessa oli se, etten kokenut tilanteen vaikuttavan ainoastaan minun ja Mariian väliseen suhteeseen.
Koin, että tapahtumat ja ristiriidat sotkivat myös muita minulle tärkeitä ihmissuhteita. Yksi esimerkki tästä olivat välini Belleen.
Minulle läheiset ihmiset ovat tärkeitä. Siksi oli raskasta kokea, että yhden ihmissuhteen ristiriidat ulottuivat myös muihin suhteisiin ja vaikeuttivat niitä.
Kun omaan elämään kertyy jatkuvasti uusia konflikteja, niiden vaikutukset eivät välttämättä rajoitu vain niihin ihmisiin, joiden välillä alkuperäinen riita syntyi. Mukaan voi tulla väärinkäsityksiä, epäluottamusta ja tilanteita, joissa joutuu selvittämään asioita myös muiden läheistensä kanssa.
Minulle tämä oli erityisen raskasta, koska kyse ei ollut vain siitä, mitä minun ja Mariian välillä tapahtui. Jouduin käsittelemään myös sitä, miten koko tilanne vaikutti muihin ihmissuhteisiini.
En voi puhua muiden puolesta tai väittää tietäväni, miten jokainen heistä tapahtumat koki. Voin kuitenkin kertoa omasta kokemuksestani: minusta tuntui, että menetin tilanteessa muutakin kuin luottamuksen Mariiaan. Myös minulle tärkeät ihmissuhteet joutuivat osaksi kokonaisuutta, jonka olisin toivonut jäävän meidän väliseksemme.
Se satutti.
Kun pienistä asioista tuli osa suurta kokonaisuutta
Jälkikäteen ajateltuna yksi raskaimmista asioista oli tapahtumien toistuvuus.
Yksittäinen riita voi olla ohimenevä erimielisyys. Yksittäinen pettymys voidaan käsitellä, ja yksittäisestä väärinkäsityksestä voidaan päästä eteenpäin.
Mutta kun riitoja syntyy kerta toisensa jälkeen, kun raha-asiat jäävät vaivaamaan, kun luottamus horjuu ja kun sovintojen jälkeen tulee jälleen uusia yhteenottoja, kokonaisuus alkaa painaa eri tavalla.
Minun kohdallani lähes kaksi vuotta muodostui ajanjaksoksi, jonka aikana jouduin jatkuvasti käsittelemään uusia ja vanhoja ristiriitoja. Asiat eivät tuntuneet asettuvan lopullisesti paikoilleen, vaan aina tuli jotakin uutta selvitettävää.
Välillä saatoin ajatella, että ehkä nyt kaikki on ohi. Ehkä voimme jättää tämän taakse ja jatkaa elämää. Sitten tapahtui jälleen jotakin, joka palautti minut samaan tilanteeseen.
Kun tällaista jatkuu pitkään, ihminen voi huomata tarkastelevansa menneitä tapahtumia yhä uudelleen. Mitä oikein tapahtui? Miksi asiat menivät näin? Miksi lähdin mukaan? Miksi luotin?
Minulle nämä kysymykset ovat olleet osa kokemuksen käsittelyä.
En kirjoita tätä väittääkseni, että jokainen tilanne olisi näyttäytynyt kaikille osapuolille samalla tavalla. Kirjoitan siksi, että myös minun kokemukseni ansaitsee tulla kerrotuksi.
Lopulta sain mahdollisuuden kertoa oman näkemykseni
Lähes kahden vuoden jälkeen pääsin vihdoin poliisikuulusteluun kertomaan oman näkemykseni tapahtumista.
Se oli minulle merkittävä hetki. Sain tilaisuuden kertoa, mitä olin kokenut, millaisia tilanteita oli tapahtunut ja miten itse ymmärsin tapahtumien kulun.
Minulle oli tärkeää saada kertoa oma näkemykseni sen sijaan, että olisin joutunut kantamaan kaikkea kokemaani vain omassa mielessäni.
Kuulustelun jälkeen Mariiasta ei ole enää kuulunut.
En tiedä, miksi yhteydenpito loppui juuri siinä vaiheessa, enkä halua arvailla hänen syitään. Voin kertoa vain sen, mitä tapahtui: pääsin poliisikuulusteluun kertomaan oman näkemykseni, ja sen jälkeen yhteydenpitoa ei enää ollut.
Minulle tämä merkitsi tärkeää käännekohtaa. Lähes kaksi vuotta jatkunut tilanne rauhoittui omalta osaltani, ja sain mahdollisuuden suunnata huomioni takaisin omaan elämääni.
En väitä, että yksi kuulustelu pyyhkisi pois kaikkea sitä, mitä oli tapahtunut. Menneitä ei voi muuttaa, eikä pitkästä ja kuormittavasta ihmissuhteesta irtautuminen välttämättä tarkoita, että kaikki kokemukset katoaisivat saman tien.
Mutta joskus jo se, että saa viimein kertoa oman näkemyksensä ja tilanne lakkaa jatkumasta entiseen tapaan, voi olla merkittävä askel eteenpäin.
Miksi haluan kertoa tämän?
En kirjoita tätä siksi, että haluaisin yllyttää ketään vihaamaan Mariiaa tai asettumaan automaattisesti minun puolelleni.
En myöskään väitä, että olisin itse tehnyt kaiken oikein. Olen valmis tarkastelemaan myös omaa toimintaani, omia valintojani ja niitä tilanteita, joihin lähdin mukaan. Se on osa sitä, että yritän ymmärtää, mitä tapahtui ja mitä voin itse oppia kokemastani.
Mutta oman toimintani tarkastelu ei tarkoita sitä, että minun pitäisi vaieta kokemuksistani.
Minulla on oikeus kertoa, millaisena minä koin tämän ihmissuhteen. Minulla on oikeus sanoittaa sitä, miten toistuvat ristiriidat, raha-asiat, luottamuksen mureneminen ja muiden ihmissuhteideni vaikeutuminen vaikuttivat minuun.
Joskus ihmissuhteen todellisuus ei näy ulospäin yksittäisessä kuvassa tai yhdessä kohtaamisessa. Kuvassa voi olla kaksi ihmistä lähekkäin, eikä ulkopuolinen voi sen perusteella tietää, millaisia vaiheita heidän välillään on ollut tai mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Siksi haluan aloittaa tämän kertomuksen yhteiskuvalla. Se muistuttaa minua siitä, että tämäkin ihmissuhde oli osa elämääni. Se ei ollut alusta asti vain riitoja ja pettymyksiä, vaan siihen liittyi myös muita hetkiä. Juuri siksi kokonaisuutta ei voi ymmärtää katsomalla vain yhtä kuvaa tai yhtä tapahtumaa.
Seuraavien lähes kahden vuoden aikana koin kuitenkin paljon sellaista, jonka vuoksi jouduin lopulta arvioimaan tätä ihmissuhdetta ja sen vaikutuksia elämääni uudelleen.
En voi muuttaa menneitä tapahtumia. En voi myöskään tietää, miten toinen ihminen ne muistaa tai miten hän ne selittäisi.
Voin kertoa vain oman tarinani.
Tämä on minun kokemukseni lähes kahdesta vuodesta. Ajasta, johon mahtui riitoja, sovintoja, velkoja, epäluottamusta, tilanteita, joihin koin joutuneeni mukaan, ja läheisiä ihmissuhteita, joiden vaikeutuminen satutti minua.
Ja lopulta ajasta, joka päättyi siihen, että sain kertoa oman näkemykseni poliisikuulustelussa ja yhteydenpito loppui.
Nyt haluan jatkaa eteenpäin ja keskittyä elämään, jossa minun ei tarvitse jatkuvasti palata samoihin ristiriitoihin.
Minun kokemukseni ei tarvitse olla kaikkien muiden kokemus. Mutta se on minun, ja minulla on oikeus käsitellä sitä ja kertoa siitä vastuullisesti.