Unelmia ja keramiikkaa.

Takapenkillä helisee somasti. Ajan kotiin asfaltin töyssyjä vältellen ja toivon, että tasaisen hiljainen helinä jatkuu kotiin saakka. Siellä ne köllöttää, sanomalehteen pakattuna. Minun pikkuiset savikasasta syntyneet aarteet.

Käyn muutaman kerran viikossa tekemässä keramiikkatöitä, jotka olen aloittanut viime keväänä. Olen suorastaan hurahtanut siihen.

Keramiikan valmistaminen on terapeuttista ja olen aina suorastaan äimän käkenä, kun vihdoin uuni on jäähtynyt ja sieltä pumpsahtaa omin pikkukätösin valmistamia astioita ja lampunkupuja. Savessa on myös se mukava ominaisuus, että sen voi aina käyttää aivan loppuun saakka. Jätettä ei synny, kun kostuttaa ylijäämän ja sulkee muovipussiin ja se on työstettävissä taas seuraavalla kerralla. Savi tulee luonnosta ja on näinkin aivan mahtava materiaali käsitöille.

Kaikki alkaa ideasta. Sitten tarvitaan sopivan kokoinen kasa savea. Työstämiseen voit käyttää esimerkiksi keittiövälineitä, joista yksi tärkein lienee kaulin. Myös koristeluiden osalta on taivas rajana. Taivas. Kuivakukkia, simpukankuoria, linnunsulkia ja mitä ikinä keksitkään!

Mikä onkaan ihanampaa, kuin kehitellä omia näkemyksiä taiteesta ja vielä toteuttaa niitä. Joku väitti minulle, ettei ikinä osaisi tehdä tällaisia? Jokainen osaa, kunhan vaan rohkeasti kokeilee. Meissä kaikissa asuu pieni taiteilija. Jokaisessa. Taidetta ei voi tehdä väärin. Jokaisen oma tekele on henkilön oma näkemys taiteesta ja siksi niin ihanasti oikein tehtyä!

Viimeksi kaulisin ison vaadin pohjalle jo menneen kesän koiranputkea ja siitä tuli varsin onnistunut. Olen poiminut omasta puutarhasta myös esimerkiksi vuorenkilpeä ja käyttänyt sitä muottina.

Lampunkupuja meillä taitaa olla kotona jo joka huoneessa. Osa on pienehköjä, halkaisijaltaan noin 15cm, sillä savesta tulee helposti melko painavaa. Muutama isompi, mutta ne ovat hyvin ohueksi kaulittuja ja laitettu ilmapallon päälle kuivumaan

Käytän uusia  Ikean ripustinsarjoja, vaikka kierrättäjä olenkin henkeen ja vereen, mutta tässä etusijalla on turvallisuus, kun kerran sähkölaitteista on kysymys. Tuunaan niitä maalilla, tässäkin käyttämällä kultamaalia kupuun kiinni tulevaan muoviosaan. Silloin saa mukaan vähän omaa persoonallisuutta.Kannattaa myös tarkistaa, millaisen painon ripustin kestää.

Kun lasittaa myös lampun sisäpuolen, valo heijastuu suloisesti siitä. Tässä alla kuva parista omasta, uniikista lampusta.

Olen aina ollut huono pitämään salaisuuksia lahjojen suhteen ja  sallinette tähän kohtaan jo pienen kuvavihjeen…. Ystäville valmistamat jouluyllätykset ovat vielä vaiheessa, mutta sieltä ne hiljalleen valmistuvat. Laitan kyllä kuvaa , kunhan saan ne uunista ja pyydän ystäviäni blokkaamaan ko julkaisun, sillä kivat ideat on tehty jaettaviksi❣️

Kiitos, kun luit ensimmäisen blogikirjoitukseni.❤️ Tämä on ollut ajatuksissani jo muutaman vuoden, mutta elämän aallokossa on ruorissa ollut sen verran pitelemistä, ettei ole liiennyt aikaa.

Paljon on opeteltavaa, kun olen niin tumpula tietotekniikan suhteen, että just ja just osaan tietokoneen käynnistää enkä itseasiassa aina sitäkään.

Soitin taannoin puhelinoperaattorin tukeen ja yritin saada apua nettiyhteyden asentamiseen.

Asiakaspalvelija kysyi, mitä selainta käytän?

Vastasin, että ihan hiirellä olen tässä SELAILLUT edes takas. Hän meinasi tukehtua nauruun.😳

Tällä osaamisella nyt sitten pyristellään alkuun ja opetellaan uutta. Toivon, että  70-luvun lapsikin vielä oppii!

Ajatukseni oman blogin suhteen on, että kirjoitan suoraan sydämestä, ihan tavallisista eli tarkemmin ajateltuna varsin ihmeellisistä asioista, joita elämä eteemme antaa. Siinä on ammennettavaa loputtomiin!

Iloa ja valoa viikkoonne,

Anu xxx