Kierrättäjän uusi aluevaltaus ja pientä matkajännitystä

En ole kyllä itse mikään viherpeukalo enkä liioin ole ollut edes innostunut huonekasveista. Jotenkin on ollut ihan riittävästi hommaa lasten, harrastusten, kotieläimien hoitamisessa ja perusarjen pyörittämisessä. Olen ollut niin lähellä totaalista tipahtamista siinä vaiheessa, kun tein edellä mainittujen lisäksi kahta työtä, yrittäjänä omassa kampaamossa ja kahvilan tätinä pienessä kahvilassa. Siinä kun vielä olisi tarvinnut jutella päivittäin jollekin jukka-palmulle, niin voin ihan sanoa, että mieluummin olisin katkonut sen kymmenen sentin klapeiksi.

Lapsuudenkodissa oli kyllä paljon kukkia ja hei, onhan se tosi kodikasta! Varsinkin niiden hoitaminen ja elossa pitäminen on nyt viime aikoina herättänyt mielenkiintoani. Tässä, kun lapset alkavat olla aikuisia ja pesä liepeillä jo räpiköivät lähes omillaan, on siis aikaa ja ennenkaikkea tarvetta täyttää tyhjää syliä kaikenlaisella.

Koen kauhean tärkeäksi kierrättämisen. Esimerkkinä usein käytän tätä, että käytetyt  farkut istuvat paljon paremmin, kun ovat jo jonkun pyllyssä venähtäneet ja pesty sata kertaa. Sama asia välähti mielessä, kun kirjoitin torin hakukenttään viherkasvi ja kohdensin haun lähialueille. Siellähän niitä, vaikka millaisia. On taimia, joita joku kasvattaa ja myy harrastuksenaan, on valtavia peikonlehtiä, jotka ovat kasvaneet aivan liian isoiksi ja tilaavieviksi, on nukkatyräkkejä, joiden siementen sylkemiseen on selvästi joku kyllästynyt ja päättänyt laittaa tyypin myyntiin ja ruiskimaan muualle 🙈. Oli varaa valita ja laitoinkin muutamaan viestin.

Tällaisen rehevän kliivian hain aivan läheltä kotiani. Lupasin hoitaa sitä rakkaudella ja jakaa siitä juuressa nököttävän pikkuveljen omaan purkkiinsa. Kasvi on suht isokokoinen ja ruukku tuollainen ihana, patinoitunut vanha ruukku. Hyvä löytö!

Aloin myös katsella vaihtoehtoja ns kukkapöydälle tai pylväälle. Keksin mielestäni varsin hauskan idean selatessani ilmoituksia, sillä näitä pajatuoleja oli kaksi ja ne ovat aitoja, vanhoja, metallisia sekä säädettäviä jakkaroita, joita toki voi käyttää vaikka yöpöytänä tai justiinsa kukkapöytänä. Nekin noudin kahdenkilometrin päästä kotoota. Mahtavaa!  Siihen päälle pieni kirppiskierros Manhattan Kirppis-Centeriin, josta löysin muratin ja juorun ruukkuineen ja peikonlehden, jonka istutin hiukan isompaan astiaan.

Tässä seuraavassa kuvassa tämä kasvimaailman irstailija, todellinen tuhmeliini! Nukkatyräkki todellakin apuu siemeniään ympäriinsä ja tähän kaveriin joku oli kyllästynyt ja heivannut myyntiin tori.fiihin. Minä nyt lupasin toistaiseksi katsoa sen perään ja jos nyt ihan mahdottomaksi alkaa mennä, päätyy juuret edellä kompostiin🤭!

Lauantai-ilta on sujunut rauhallisesti tässä keittiön pöydän äärellä kirjoittaessani tätä blogia. Ensiviikolla hurahtanee varsin vauhdilla, sillä alan pakkailemaan matkalaukkua. Minusta meinaa kuoriutua maailmanmatkaaja, kun suuntaan ystäväni kera eteläiseen Ranskaan ihailemaan linnoja, syömään herkkuja ja maistelemaan tunnettuja ranskalaisia viinejä. Olen hyvin kokematon matkustelija, olen aina pelännyt hullun lailla lentokoneessa matkustamista. Vielä tänäkään päivänä en vaan voi ymmärtää, miten ihmeessä rauta voi pysyä ilmassa ja hymyni hyytyy aina sille kliseiselle vitsille, että yksikään kone ei  ole koskaan jäänyt ilmaan – aina ne ovat tulleet alas, tavalla tai toisella🙄

Nyt monien sattumien summana, suoranaisten ihmeiden saattelemana, lähden pienelle reissulle. Ystäväni täydellinen ranskankielen taito auttaa suunnattomasti, sillä englantia alueella ei juurikaan puhuta. Samoin se, että hän on asunut osan elämästään juuri siellä suunnalla, mihin suuntaamme. Eikä minun kielitaitoni ole kyllä kovin hääppöistä edes englannin suhteen. Kävi kerran tässä niin, että ollessani töissä eräissä kansainvälisissä tenniskisoissa, joku pelaaja esitti minulle kysymyksen:

” What kind of strings you have? Minä kohensin takamuksesta venyneitä farkkujani ylös ja mietin, että jopas on tennistähdellä otsaa ja vastasin:” Oh’ boy,I usually dress up on grandma style, in powder color!”🤔🙈Ei se nyt muuten mitään, mutta hän kyllä tarkoitti tennismailan jänteitä.😳 Että se siitä kielitaidosta!

Kerron kyllä myöhemmin matkasta lisää. Se tulee varmasti olemaan huikea kokemus. Yritän ottaa paljon valokuvia ja yritän välittää teille tuulahduksia ranskalaisittain. C’est la vie!

Äsken eteisestä kuului yllättävä pamahdus. Säikähdin ja pomppasin kurkottamaan, mitä kummaa siellä tapahtuu. NO NIIIIIIN! Humpsista. Kysyin, että kukas tämmöisen show’n järjesti rauhalliseen iltaan….?

”Ihan itellään putos! Täällä varmaan kummittelee, äiti, uskotko?” ”Voisin nyt tulla myöskin syliin, koska pelästyin kovasti❣️”

Meidän isovillapoika Aston Martin, 5kk, olikin vissiin hiukan nuuskutellut äidin kukkasia.Ei se nyt maailmaa kaada, senkin karvainen lapsi. Tule sylkkyyn, korjataan jäljet myöhemmin. Alkaa olla jo kohta nukkumaanmenoaika.

Hyvää yötä, missä ikinä olettekin ❤️

Anu xxx

koti kirppisloydot matkat
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *