Pieni matkani Ranskaan vol 3

Matkamme jatkui autolla kohti Ceretiä, tuota kaikkein herkullisimpien  kirsikoiden kaupunkia. Upeat maisemat sen kuin vain syvenivät ja automatka sujui rattoisasti, vaikka yleisesti ottaen kärsinkin helposti matkapahoinvoinnista.

Seuraavan neljän päivän ajan yövyimme Poppys majatalossa, joka oli hyvin englantilainen sisustukseltaan. Kukallinen päiväpeite  ja ikkunoissa puhviverhot, tunnelma oli kuin suoraan Manchesterista.

Samana iltana vielä menimme paikalliseen ravintolaan syömään kunnolla ja tottakai, jäimme seuraamaan Suomi-Ranska-jalkapallo-ottelua baarin aulaan. Okei, ei sen enempää siitä pelistä, vaikka ääneen ihmettelimme, ettei ranskalaiset juurikaan tuntuneet reagoivan johtomaalin tullen. Ravintola oli yllättävän espanjalaiseen tyyliin sisustettu, eikä toki kaukana Espanjan rajasta oltukaan. Myös sain pikkusen avata sanaista arkkuani espanjaksi, porque  yo hablo un poco de español🙈.

Ruoka kyllä oli superia. Huh! Maistoimme paikallisia viinejä niin lounasaikaan kuin illallisellakin. Erittäin laadukkaita viinejä ja hinnaltaan muutaman euron per pullo.

Siinä jälkkäriin siirryttäessä teimme samalla suunnitelmia tuleviksi päiviksi. Halusimme nähdä paikallisten taiteilijoiden tekeleitä  ja seuraavan päivän ohjelmassa olikin Le Moulin, jossa oli eri taiteenalojen osaajien tuotoksia myynnissä ja esillä muutenkin. Myös Ceretin kaupungissa oli paikallisten taiteentekijöiden näyttelyitä. Modernin taiteen museo oli valitettavasti kiinni remontin vuoksi, mutta saimme kyllä silmänruokaa riittävästi näistäkin:

Seuraavan päivän kohokohta oli aivan eteläisen Ranskan upea kaupunki, Collioure. Kaupunki oli turisteista tyhjä, niinkuin oli muissakin paikoissa ja saimme valokuvata lähes tyhjiä katuja ja kujia. Ilma oli kaunis, aurinkoa ja 15 astetta pauttiarallaa. Ihana, raikas Välimeri keräsi somia vaahtopäitä pinnalleen ja paikkapaikoin tuuli oli sellaista, että helmoissa oli pitelemistä. Kaupunki oli täynnä väriä ja tunnelmaa.

Vielä oli yksi päivä aikaa Ceretin lähialueilla. Thuir oli niin ikään tosi soma pikkukaupunki, jossa söimme taas pitkän kaavan mukaan ja teimme pieniä shoppailuja. Ranskalaiset puhuvat yllättävän heikosti englantia, joten mulla oli aivan ihanaa se, että ystäväni Jaana taitaa ranskankielen täydellisesti. Vierailimme myös aivan huikean upeassa sisustusliikkeessä. Tässä kuvia sieltä:

Huhhuh, mikä matka ollut. Olen aivan pyörryksissä ja itseasiassa olen ollut kyllä yllättävän reipas, kun ottaa huomioon, että en ole juuri Turusta Auraa kauemmas elämässäni mennyt. Nyt vielä kuumaan suihkuun ja pakkaamaan tavaroita tiiviisti matkalaukkuun. Huomenna reissu jatkuu Jaanan vanhojen naapureiden luokse yökylään lähelle Bergeracin kaupunkia ja sitten sunnuntaina alkaa lento kohti Pariisia ja sieltä Helsinkiin❤️

Bergeracissa kävimme tervehtimässä Cyrano De Bergeracin patsasta. Cyranon tarinan muistan jo omasta nuoruudesta ja oli tosi hellyttävää nähdä patsaan muodossa tuo pitkänenäinen, upea rakkausrunoilija.

Saavuimme suloisen eläkeläispariskunta talolle iltahämärässä ja meidät otettiin niin iloisesti vastaan, että ihan sydän pakahtui. Taisin saada molemmille poskille niin monta pusua, että yhden käden sormet taisivat laskuissa loppua💋🤗. Mikä ihana, ranskalainen tapa, jonka voisin omaksua ihan helposti itsekin. Meille tarjoiltiin ihana illallinen, jättikatkarapuja,myskikurpitsakeittoa ja kampasimpukoita purjopedillä kera uutuusviinin, Beaujolais nouveau 2021.🙈

Kyllä oli Rauvolan Tina Turnerilla kuulkaa melkoinen makujen ja aistien täyttymys koko matka!

Kotimatka alkoi aikaisin aamulla tunnin ajomatkalla Bordeauxin lentokentälle. Oli hilkulla, että olisi jo tullut kiire, sillä pari siltaa olikin yllättäen suljettu remontin vuoksi ja kiertotiet alkoivat mennä pitkäksi.

Hikikarpaloita otsalla lisäsi myös se, kun turvatarkastuksessa minulle sönkättiin hieman jopa ärtyneeseen sävyyn jotain ranskankielellä ja osoitettiin pussia, johon olin laittanut nesteet. Se oli kuulemma kolme senttiä liian iso ja virkailijalla meinasi palaa käämit mun kanssa. Tutki vielä meikkipussin ja haisteli puuterirasiankin varmuudeksi. Mulla taisi pettää Rexonat, kun jotenkin järkytti se, että henkilökohtaiset tavarani olivat kaikki muovisista laatikoissa ja periaatteessa kaikkien ohikulkevien käsien ulottuvilla.

Pääsimme kuitenkin läpi loppujen lopuksi ja matka kohti Pariisia alkoi. Hiukan tuli itkuakin siinä nousussa, kun edessä olevat miehet alkoivat kuiskia toisilleen ja minun villi mielikuvitukseni otti vallan. Melkein jo näin sytytyslangan ja ihmettelin ihan ääneen, että anteeksi, mitä he oikein kuiskivat ja suunnittelevat?? Huoli oli turha ja he olivat kyllä loppujen lopuksi varsin tyylikkäitä herrasmiehiä.

Pariisin kentällä meillä oli vain vartti aikaa ehtiä seuraavaan koneeseen. Se oli kyllä niin hurjaa juoksua läpi terminaalin kahden kannettavan matkalaukun kanssa, että ajattelin, että tästälähin täytyy olla riittävän kokoinen, pyörillä varustettu matkalaukku sekä ruumaan, että käsibagaasiksi. Huh! Toki vaihtoehtona olisi maltillisempi shoppailu🙈.

Vihdoin omille paikoille ja lento kohti kotia, Suomeen. Olin väsynyt ja helpottunut, kunnes tajusimme, että ruumassa kulkeneet matkalaukut jäivät Pariisiin. Ne kulkeutuivat parin päivän jälkeen omalle kotiovelle, onneksi.

Olen tottunut lapsuudessa koluamaan Turun saariston läpi pitkin poikien, mutta ulkomaanmatkat ovat olleet minulle saavuttamattomissa. Enkä liioin koskaan ole edes halunnut oikeastaan matkustella, Italia ja Ranskan maaseutu on ehkäpä ainoita paikkoja, jotka ovat joskus käyneet mielessäni. Meillä aina ollut koiria ja hevonenkin jo melkein kymmen vuotta, niin lähteminen on varsin ison työn takana, että saa hoidatettua kaikki karvapyllyt asian mukaisesti.Ja mitä ihmettä, kotona on niin ihanaa, että miksi lähtisin sieltä kaus pois?! 🙈 Jokatapauksessa, matka oli minulle hyvin ainutlaatuinen kokemus. Haluan vielä tätäkin väylää käyttäen kiittää lapsen,-koiran,-hevosenhoitajia, aviomiestäni kannustuksesta ja ennenkaikkea Jaanaa – keramiikkaopettajaani ja ystävääni, joka piti minusta niin hyvää huolta koko matkan ajan. KIITOS❤️

Jatketaan arkisimmissa aiheissa, tuolta jo inspiroiduin ranskalaisten kotien sisustuksesta, ja tottakai, bongasin torista jättiruukkuja, jotka nyt odottelevat viherkasveja täytteekseen piharakennuksessa 🙈

Siihen saakka, pysykää lämpiminä, ainakin sydämestänne! Anu xxx