Not that badgalriri.
Saimme siskoni kanssa liput Rihannan keikalle synttärilahjaksi, ja sunnuntai-iltana syntymäpäiväni – kuten Diamonds World Tourin Euroopan osuuskin – huipentui Hartwall-areenalla ihanan Ririn tahdittamana.
Show oli upea, ja niin oli Rihannakin. Olin kuullut neidon sekoiluista aiemmilla keikoilla, ja radiossakin pohdittiin mihin aikaan artisti tällä kertaa suvaitsee saapua lavalle. Koko yleisö vaikutti varautuvan odotteluun, joten huudon ja aplodien määrä oli huikea Rihannan aloittaessa vain 10 minuuttia ilmoitetun ajan jälkeen!
Lähes kaksi tuntia kestänyt show oli kaikin puolin onnistunut: yleisö nautti, Ririllä näytti olevan aidosti hauskaa ja tekniikka pelasi viimeisen päälle hienosti. Pidimme siskon kanssa valtavasti lavasteista, ja jatkuvasti muotoaan muuttaviin valotauluihin oli selvästi panostettu. Screeneiltä näkyvät lähikuvat oli varmasti suunniteltu viimeistä piirtoa myöten, ja kameramiesten työskentely oli todella hiottua. Rihanna ei turhaan kiitellyt uskomattoman taitavaa työryhmäänsä.
Kappalevalinnat osuivat ainakin omalla kohdallani ihan nappiin, ja kuulin kaikki toivomani biisit. Muutamia live-lähetyksiä TV:stä seuranneena olin yllättynyt siitä, kuinka hyvältä Rihanna kuulosti kaikesta siitä tanssista, korkkareissa hyppimisestä ja vaatteiden vaihdosta huolimatta. Erilaisia asujahan Rihannalla oli yhteensä seitsemän, joten vaatteet vaihtuivat suunnilleen vartin välein.
Kaikkein eniten nautin kuitenkin laulajan hymystä. Badgalririä Instagramissa seuraavat tietävät, että naisesta saa nykyään aika erilaisen kuvan instan välityksellä, mutta siitä hieman ylimielisestä pilveä pössyttelevästä diivasta ei ollut lavalla tietoakaan! Rihannan hymy oli herkässä, ja energiaa riitti koko keikan ajan. En voi muuta kuin ihailla tuota tyttöä, ja myöntää olevani varmasti ikuinen fani.
Kokosin videon parhaista paloista, kurkatkaa ainakin osa vaikkette kaikkea jaksaisi katsoa! Äänenlaatu on aika karmea, mutta meiningistä saa hyvän kuvan!
//www.youtube.com/embed/qfEAh-153-0?rel=0