Mina top.

Olen katsellut tällaisia toppeja jo pitkään ihanan Kenzan päällä, ja olin jo lähes päättänyt tilata samanlaisen ivyrevel.comin auetessa. Hinnan nähtyäni täydellinen toppi jäi kuitenkin haaveeksi, ja siitä lähtien huomioni on aivan alitajuisesti kiinnittynyt löysiin, ohuilla spagettiolkaimilla varustettuihin toppeihin. Ihan kivoja olen löytänyt, mutta niin, eihän kukaan tyydy ihan kivaan.

Tänä aamuna pyöräilin kaupungin läpi, ja yritin kovasti pitää katseen visusti tiessä, poissa kauppojen näyteikkunoista. No ei onnistunut, ja polkaisin pyöräni Gina Tricot’n (?!) ovelle. En tiedä harhauduinko alekyltistä, joka lupasi tuotteita kahdella eurolla, vai mikä oli syynä kaikista mahdollisuuksista juuri Ginan (jota olen itseasiassa alkanut pitää vähän liian teininä tähän nykyään niin kypsään ja aikuiseen tyyliini) valintaan, mutta sinne joka tapauksessa astelin.

Sovitin muutamat alemekot ja suunnittelin jo tuunaavani 42-kokoisesta pitsitopista sopivan, kunnes tulin järkiini ja vein vaatteet takaisin paikoilleen. Manasin itseäni ja ikuista shoppailuintoani ja olin jo lähtemässä pois, kun huomasin kassan takana juuri henkaroidut täydelliset topit. Kipitin myyjän luo ja kysyin, saisinko jo sovittaa saapuneita uutuuksia, eikä aikaakaan, kun myyjä pakkasi sekä mustan että valkoisen topin muovikassiin minun vingutellessa iloisena korttiani. Vaikka ei se kovaa edes vinkunut, toppien kappalehinta oli nimittäin 14,95€!

Me so happy. Ja myös aika satavarma siitä, että ilmassa leijui tänään jotain suurempaa johdatusta.