Tulevaisuustutkimuksen järisyttävät lopputulemat (ja hauskoja memejä).
Tätä päivää on odotettu. Pekka Himasen kohuttu tulevaisuustutkimus eli Kestävän kasvun malli – Globaali näkökulma -raportti julkaistiin aamulla, ja sisältö on juuri sitä mitä pelkäsinkin: maalaisjärkeä ostettuna 700 000 eurolla. Tutkimukseen osallistunut tutkija Manuel Castells myönsi, ettei tarkoituksena ollutkaan tuottaa uutta tietoa vaan vanhan tiedon ymmärrystä. Just. Voiko tyhjempää sisältöä enää edes ostaa?
Ilta-Sanomat kertoi Kataisen olleen tutkimuksesta aivan innoissaan. Mutta mitäpä muuta miesparka voi, sen verran syvälle suohon hän itsensä jo tutkimuksen tilatessaan ajoi. Suomen kansa keksi nopeasti aika monta parempaa tapaa käyttää tuon 700 tonnia, ja uskallan sanoa, että luulenpa kansan kyenneen käyttämään sen paljon parempaan tarkoitukseen.
No mutta sitten se tutkimus. Nappasin tiedot IS:n jutusta, jossa luetellaan tutkimuksen olennaisimmat opetukset. Suomen kannalta on kuulemma olemassa ”viisi jättiläistä” eli isoa asiaa, jotka nyt pitäisi saada kuntoon.
Ensimmäinen on positiivinen vastaan negatiivinen. Himasen mukaan ensimmäinen tarpeellinen jättiläisaskel on siirtyminen puutteiden poistamisen kautta (negatiivisesti) määritellystä hyvinvointivaltion käsitteestä positiiviseen. Tällöin hyvinvointivaltio määritellään siis lopullisen päämäärän eli hyvinvoinnin edistämisen kautta. Suomeksi sanottuna pahoinvoinnin poistamisesta siirrytään hyvinvoinnin edistämiseen.
On hei ihan tosi kiva ajatus, hyvä Pekka! Mutta eiköhän pahoinvoinnin poistaminen ole kuitenkin tähänkin asti ollut hyvinvoinnin edistämistä? Tai että kun pahoinvointia poistetaan, niin kai siihen tilalle tulee parempaa oloa eikä pelkkää tyhjyyttä?
Toinen uudistuksessa tarvittava jättiläisaskel on siirtyminen jälkeenpäin reagoivasta hyvinvointivaltiosta ennakoivaan hyvinvointiyhteiskuntaan.
Sherlock. Tästäkin on taidettu puhua jo viimeiset pari vuotta. Että parempi olisi auttaa ihmistä ennen kuin se syrjäytyy, koska ennaltaehkäisy on paljon halvempaa ja helpompaa kuin jälkeenpäin hoitaminen.
Kolmas tarvittava jättiaskel on lakata kohtelemasta ihmisiä hyvinvointivaltion objekteina. Ihminen pitää nähdä sen sijaan hyvinvointiyhteiskunnan subjektina. Kyse on muutoksesta teollisen ajan järjestelmäkeskeisestä hyvinvointivaltiosta informaatioajan ihmiskeskeiseen hyvinvointiyhteiskuntaan.
Koska kukaan on halunnut tulla kohdelluksi pelkkänä objektina?
Neljäs askel on muutos lähestymistavassa hyvinvointiin. Osittainen lähestymistapa on muutettava kokonaisvaltaiseksi.
Veikkaisin, että jokainen maamme asukki valitsee mieluummin kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kuin osittaisen, vain jonkin elämänalueen kunnossa olemisen. Nyt ihan oikeesti.
Viides jättiläisaskel on siirtyminen hyvinvointivaltiosta kohti osallistavampaa hyvinvoinnin yhteiskuntaa.
Siis mitä häh. Olen elänyt vasta 22-vuotta, näistä neljä viimeistä täysi-ikäisenä ja täysivaltaisena yhteiskunnan jäsenenä, mutta olen tajunnut silti jo kauan sitten, että hyvinvointivaltiomme ei toimi eikä pyöri niin kuin sen pitäisi. Totta kai yhteiskunnan pitäisi olla hyvinvoiva, ei sitä tarvitse kenellekään erikseen kertoa.
Koko tutkimuksen (kuten tämän hyvinvointivaltiommekin) ongelma on se, että jatkuvasti suunnitellaan, mutta koskaan ei oikeasti tehdä mitään. Rahat tuhlataan pohtimiseen, visioimiseen ja kaikenmaailman raportteihin, jolloin varsinaiselle tekemiselle on vaikea löytää tilaa budjeteissa.
Jo tutkimuksen tilaaminen aiheutti mielestäni aivan oikeutetun kohun, ja nyt sisällöstä uutisoidaan ja sitä kritisoidaan sitäkin oikeutetummin. En väitä, että maatamme koskevia päätöksiä tekisi välttämättä kauhean paljon paremmin kukaan muukaan, mutta kyseisen tutkimuksen kohdalla Katainen olisi voinut harkita hieman pidempään. Olisi jännä tietää, mitä Jyrki ajattelee nyt julkistuksen jälkeen. Tuloksissa ei voi olla mitään sellaista, mitä Jykä ei olisi osannut itsekin päätellä, mutta uskottavuutensa säilyttämiseksi miehen on ylistettävä raporttia silmät innosta säihkyen.
Tai jos on, ei taida pääministerin paikalla istua ihan oikea mies.