13.1.2014 vivi

Vaaleanpunaista hattaraa.

Olimme siskon kanssa sunnuntaina jäähallin kirppiksellä myyntihommissa. Raahasin paikalle pari matkalaukullista tavaraa, joiden joukossa oli muutamat lukioaikojen teinikorkkarit, paljon vanhoja vaatteita Seppälän työajoilta ja hirveä määrä huiveja.

Tarkoitus oli päästä eroon kaikesta käyttämättömästä, ja tavaraa lähtikin heti parin ensimmäisen tunnin aikana tosi mukavasti. Olen viimeiset pari vuotta koittanut saada jonkinlaista järkeä vaatekaappiini, mutta aika sekalainen soppa se edelleen on. Nyt karsin rankalla kädellä kaiken, mitä en ole vuoteen käyttänyt. Huikeasta halpishuivikokoelmastani hävitin puolet, sillä haaveissa on jo hetken ollut muutama hieman laadukkaampi huivi.

Ja sitten viereisen pöydän rekissä roikkui tämä hennon vaaleanpunainen yksilö. Just. Olin jo etukäteen päättänyt, etten lähde kiertämään muita pöytiä, mutta tuon hattaraunelman piti tietysti pistää silmääni. Maksoin huivista euron, joten kovasti se ei talouttani horjuttanut, mutta nyt siellä kaapissa on taas yksi uusi halpishuivi ja olen sen euron kauempana huivihaaveestani.

Kiva se on silti. Ja kasvatinhan laukkurahastoani päivän aikana sentään yhdeksälläkympillä!