Kultainen tyttö.

Nyt täytyy kyllä sanoa, että onpas minulla harvinaisen kaunis ystävä, hirmuisen kiva kamera ja oikein hyvin auringonlaskukuvaamiseen soveltuva parveke. R halusi viikonloppuna kokeilla kultaisen hetken vangitsemista valokuvaan (ja samalla silleen ihan vaivihkaa uutta materiaalia sosiaalisen median sovelluksiin), joten lupauduin napsimaan kuvia taitojeni mukaan. No, taitoni taisivat yllättää meidät molemmat, sillä pienellä picasamuokkauksella kuvista tuli todella kauniita! 

Kuvaan Sonyn Alpha 200:lla, ja linssini on kiinteä 50 millinen. Asetukset taisivat olla kutakuinkin ISO 100, valkotasapaino päivänvaloon soveltuva, aukko f4 ja suljinaikaa vaihdoin aina auringonlaskun vaiheen mukaan. Käytän säästösyistä pihiyttäni pelkkää Picasaa kuvien muokkaamiseen, ja näihin tein käsittelyn säätämällä lomomaisuutta, lisäämällä valoa ja vähentämällä värikylläisyyttä. Tulevalta medianomilta hiukan noloa, mutta mitäs sitten jos se toimii.

Auringon asetin joko katonharjan tai pään reunalle, enemmän tai vähemmän näkyviin. Kun auringonsäteitä päästi esiin enemmän, tuli kuvasta utuisempi, kun vähemmän, oli kohde hyvinkin tarkka. 

Pidimme molemmat kuvien tunnelmasta hirmuisesti, ja kultainen valo antoi anteeksi esimerkiksi pitkän shoppailupäivän aikana hieman kuluneen meikin. Hiukset näyttävät auringonvaloa vasten upeilta, eivätkä kuvat paljasta yhtään, että ulkona oli vain pari plusastetta. Otokset voisivat yhtä hyvin olla lämpimältä kesäillalta.

Ainoat miinuspuolet olivat kuvaajan hetkittäinen sokaistuminen ja kuvia selatessa auringonpaisteesta sisälle ravaaminen, mutta tuollaiset pikkujutut eivät estä vastaavaa kokeilua myöhemminkin. Haluan ehdottomasti ikuistaa jonkun kesäasun tällä tavalla!