Pari lisätuntia vuorokauteen, kiitos!
On ihan uskomatonta, kuinka pienestä tulen tosi väsyneeksi.
Töissä oli hitusen rankempi viikko, mutta tuntuu ettei pikkuinen viikonloppu riitä palautumiseen. Olen aina ajatellut, että kuolema kuittaa univelat, kerran sitä vain eletään, äläkä koskaan jätä huomiseksi jotain minkä voit tehdä tänään. Ja että jaksan pakertaa montaa asiaa kerralla ja että kiireessä hoidan asiat jopa paremmin. Vain viikko aikaisia herätyksiä, pitkiä työpäiviä ja yksi reissu, ja olen ihan pihalla.
Mä en ikinä selviä aikuisuudesta.
Vuorokauden 24 tuntia eivät riitä mihinkään, varsinkaan niihin kivoihin juttuihin. Kun reilu kolmasosa päivästä menee töihin työmatkoineen, pari tuntia salireissuun ja pari tuntia mahdolliseen blogipäivitykseen ja muuhun someiluun, tunti kaupassakäymiseen, ruoanlaittoon ja kotihommiin ja (selväjärkisenä pysyäkseni vaatimani) yhdeksän tuntia nukkumiseen, aletaan olla jo miinuksen puolella. Mihin väliin mahdutan laatuajan ystävien ja miehen kanssa? Entä kaikki ihanat lehdet, kirjat, elokuvat ja sarjat? Ulkona hengailun, shoppailun, asioiden hoitamisen ja viimeisimpänä päänvaivana nyt vaikka ikkunoiden pesun?
Puhumattakaan siitä oikeasta aikuisesta elämästä, johon toivottavasti kuuluvat lapset. Mitä helvettiä sitten? Tällä hetkellä olen vahvasti sitä mieltä, että ehkä me voitais ton miehen kanssa elää vaan kahestaan ja itseasiassa siitähän tulee pankkiiri tai jotain niin mä voin sit vaan kirjotella blogia ja nukkua. Jooko?
(Ja anteeks nyt vaan mutta mikä muutenkaan on se yleisesti kerrottu totuus, että vaan vauvana ja teininä nukutaan pitkään, eikä aikuisena tarvita kuin 7-8 tuntia unta? Esimerkiksi työkaverini kommentoi lomalta palattuaan, että oli ihanaa, kun joka yö sai nukkua kahdeksan tuntia, luksusta kuulemma. Siis mitä hä. Eivätkö kaikki nukukaan lomalla vähintään kymmentä tuntia putkeen?!)
Olen odottanut innolla harjoitteluaikaani muotilehdessä, ja vähintään yhtä paljon kuin itse työtä, sen mukanaan tuomia tilaisuuksia ja tapahtumia. On ollut Berliinin ja Tukholman matkaa, Aussie-gaalaa ja bloggaritapaamista, ja kuluneella viikolla kovasti odottamani Kiasman Kimpassa-näyttelyn avajaiset ja KOE14-muotinäytös.
Kiasman sijaan valitsin kaverit ja muotinäytöksen sijaan telkkarin.
Tiedän, ettei jokapaikkaan ehdi eikä ihan kaikkialla edes tarvitse olla, mutta silti ärsyttää. Tiedän myös, että olin perjantaina extraväsynyt siksi, että koneemme oli edellisenä iltana kaksi tuntia myöhässä ja nukuin pitkän viikon viimeisenä yönä huimat kuusi tuntia. Tiedän kuitenkin myös, että ihmiset ympäri maailman selviävät ihan samanlaisesta (ja aika monet aika paljon vaativammastakin) elämästä, joten oma väsymys ahdistaa. Kasvankohan koskaan niin isoksi, etten tarvitse pitkiä unia jaksaakseni työpäivästä ja taidenäyttelystä toiseen?
Pahinta on se, ettei ole mistä karsia. Salille raahaudun vain pari kertaa viikossa, blogin siirrän kiireiden tullen heti syrjään ja jätän nuo mukavimmat tapahtumat väliin. Työt haluan tehdä kunnolla, kaupassa on ihan pakko käydä ja puhtaat vaatteet ja koti ovat välttämättömyys. Ellen sitten halua jäädä työttömäksi, nälkiintyä ja hautautua sen jälkeen pyykkivuoren alle. Illan elokuva tai hömppätelkkari on minulle terapiaa ja perhe ja ystävät tärkeintä, joten niistäkään on paha luopua.
Vielä enemmän alkoi mietityttää, kun tuttavani kyseli nykyisestä ulkoilemisestani ja vastasin, etten ihan hirveästi käy missään (koska väsyttää, ylläri). Hän oli sitä mieltä, että ihan pakkohan sun on, toi sun ala on sellainen, että sun ois hyvä tutustua ihmisiin ja käydä erilaisissa paikoissa aina tilaisuuden tullen, ne on ne kontaktit mitkä ratkasee! Ja oikeassahan hän on. Verkostoitua pitäisi nyt ja heti, ihan koko ajan. Pelkällä taidolla ei pärjää, koska joku kiilaa suhteillaan aina edelle.
Taidan siis joutua vain odottelemaan aikaa, jolloin lyhyt yö riittää. Tai ehkäpä sitä, että joku keksii vuorokauteen muutaman tunnin lisää.
Kuvat ovat torstaiselta Tukholman reissulta, jonne pääsin edustamaan Trendiä. Söimme lounasta Esprit’n tyyppien kanssa upeassa Ett Hem -hotellissa, kesämalliston vaatteiden ympäröimänä. (Tuo kuvan vaatteita esitellyt malli näytti muuten aivan Keira Knightleylta!) Päivä oli ihana, ja vaikka pitkäksi venyikin, on ihan huippua päästä kokemaan tällaista jo harjoittelijana. Olin reipas ja verkostoiduin. Jesjes.