Minä, (muoti)toimittaja.

Perustin tämän blogin sillä ajatuksella, että voin kirjoittaa tänne asioista, jotka herättävät minussa mielipiteitä, ärsyttävät, ilahduttavat ja jotka ylipäätään saavat minut kirjoittamaan. Se meni aluksi oikein hyvin ja tunsin, että minulla oli paljon sanottavaa. Niin kuin toimittajaopiskelijalla kuuluukin olla.

Vähitellen huomasin suunnittelevani seuraavaa postausta uudesta ostoksesta, sisustamisesta, ruoasta, muodista, meikeistä – kaikesta niin tyypillisestä blogitekstien sisällöstä.

Ärsytti. Minunhan kuuluisi olla omaperäisiä ajatuksia omaava, idearikas ja sanavalmis toimittajanalku, ei päivän asuja kuvaava massablogityttö! Taistelin siis vastaan ja yritin kovasti sysätä muotijutut pois mielestä – ja luonnossivulta. Muutama livahti kuitenkin julkaistuksi asti. Mut ihan vain muutama.

Aloitin toisen vuoteni journalismin opintojen parissa muutama viikko sitten. Käyn tällä hetkellä valtio-opin, kansantalouden ja uutistyön kursseja. Erittäin yleissivistävää ja toisinaan jopa mielenkiintoista! Muttei yhtään mun juttu.

Siispä totesin, ettei minusta sittenkään ikinä tule Hesarin toimittajaa. Paitsi ehkä torstain lifestyle-osioon. Samalla hyväksyin tosiasian, etten ole yhtään sen kummempi bloggaaja kuin kaikki ne tuhannet tytöt, jotka kirjoittavat vaatteista ja asusteista tai ottavat kuvia ruoka-annoksistaan ja asunnoistaan. Niistähän minunkin elämäni koostuu.

Tästä eteenpäin pyrin siis häpeilemättä kohti unelmatyötäni – muotilehden toimittajaa – ja kirjoitan ylpeänä aiheesta kuin aiheesta. Ehkäpä ne mielipiteetkin vielä ilmaantuvat, kun lopetan itseni jatkuvan pidättelemisen.

Ja aiheeseen sopivana kuvituksena arkiston helmiä. Koulutyö viime vuodelta – kuvitteellinen naistenlehden kansi, johon pääsimme luokkakaverini kanssa poseeraamaan. Käy se oleminen kameran toisellakin puolella! Laatu vain on tosi huono, vaikka sainpahan kaverin naaman samalla kätevästi sensuroitua..