Vanhempain viikonloppu.

Edessä on viikonloppu vanhempien luona, jonka päätteeksi saan äidin kyläilemään vielä Helsinkiinkin. Siis pitkä pätkä vanhemmuutta ja tyttäryyttä – toisin sanoen aikuisiän teinikapinaa, kuten visual diaryssa hienosti kuvailtiin. Minulle on täysin epäselvää, mistä teinimäinen käytös vanhempien seurassa johtuu, mutta kuten ilmeisesti monella muullakin, täälläkin sitä on selvästi havaittavissa.

Ja sitten on sitä vielä hauskempaa teinikapinaa, jota ilmenee ajasta ja paikasta riippumatta. 

• En ulkoile. Pienenä piti olla tietty osuus päivästä ulkona, jotta haukkasi happea ja sai raitista ilmaa. Teininä sai silmänpyöräytykset ja nuhteet, jos yritti viettää koko sunnuntain sisällä. Isona olen hoitanut ulkoilun työ- ja koulumatkojen ulkoilmaosuuksilla syvään hengittäen tai parvekkeella pyykkejä ripustaen. Vähän niin kuin power nap; kunhan sen tekee tehokkaasti, lyhytkin aika riittää.

• Päiväunet. Pienenä niitä ei olisi malttanut ottaa ollenkaan, mutta nyt voin powernappailla helposti mihin tahansa kellonaikaan. Monta tuntia. (Tämä ei toki ole varsinaista teinikapinaa: teininä ei vain ollut aikaa nukkua, kun oli niin paljon siistii tekemistä.)
• En silitä. Kotona silitettiin pyykit ja mankeloitiin lakanat. Not gonna happen. Nyt korkeintaan höyrytän.
• En pese polkupyörää. Iskän harrastama pesupäivä ei muuttanut pyörän mukana Lohjalta Helsinkiin. Runko ei kiiltele mutta eteenpäin mennään. Viimekädessä ratikalla.
• Istun koneella koko päivän. Tämä ei olisi tullut kuuloonkaan teiniaikoina, ja muutaman kerran kone sammui nenän edestä kesken mesetyksen. Nykyään kone pysyy usein auki niin kauan että silmissä sumenee ja pää särkee. Teinikapinaa, tyhmyyttä vai liikaa töitä, siitä en tiedä.

Paita BikBok toppi Gina Tricot housut Seppälä kengät H&M
korvakorut Glitter kello MK