En selitä.

Luin Lilyn Punakynä-palstalta Virpi Salmen kolumnin Näin selittelet itsesi oikeaoppiseksi shoppaajaksi. Teksti oli mielettömän hauska, ja rakastuin Salmeen entistä kovemmin.

Salmi käsitteli kirjoituksessaan nykypäivän kulutusta, ekologisuutta sekä sitä, miten ostamisesta pitää nykyään jäädä hyvä mieli ja omatunto. Aihetta hän lähestyi niin sanottujen lifestyle-blogistien kautta.

Suurimmaksi omatuntoshoppailu-ilmiöksi Salmi nimeää ostosten selittelyn. Tämä ilmiö kukoistaa lifestyle-blogeissa (joihin luen omanikin kuuluvan).

”Siinä mikä tahansa itsestä kivalta tuntuva hankinta perustellaan niin, että se kuulostaa globaalisti kestävältä ja tarpeelliselta, suorastaan pyhimysmäiseltä teolta.”

Salmi on listannut erilaisia (bloggaajien käyttämiä) selityksiä varsin onnistuneeksi listaksi. Lempikohtiani olivat ehdottomasti:

”Tämä on ikuinen.” Käytetään, kun ostetaan erittäin kallis merkkikäsilaukku. Sen teho ei vähene lainkaan siitä, että useimmilla merkkikäsilaukkuihmisillä on kymmeniä ”ikuisia” laukkuja ja lisäksi kymmeniä ei-ikuisia laukkuja.

”Todella tarvitsin täksi syksyksi nahkaiset, konjakinruskeat puolinilkkurit 7,5-sentin koroilla, koska kaikki muut ruskeat puolinilkkurini ovat 7- tai 8-senttisellä korolla.”

”No, koska…” Ja sen jälkeen 140 000 riviä papatusta.

Aloin miettiä omaa ostoskäyttäytymistäni. Olen nimittäin tehnyt kaikkia edellämainituista. Yleensä selittelen shoppailutarvetta itselleni, toisinaan myös poikaystävälle, kavereille tai vanhemmille.

Nyt päätin, että todistan Salmen väitteet epätodeksi ja lopetan selittelyn.

Ensimmäinen askel on myöntää, etten todellakaan tarvitse enää yhtään mitään. Vähäisten elinvuosieni aikana minulle on kertynyt jo nyt aivan liikaa kenkiä, vaatteita ja laukkuja.

Toinen askel on myöntää, että ostaminen on yksinkertaisesti terapeuttista. Ihmiset tarvitsevat elämäänsä iloja, ja toisille sen ilon tuo kauniiden tavaroiden ja vaatteiden ostaminen ja vaikka sitten siitä ostamisesta blogiin kirjoittaminen.

Tästä lähin, aina kun hankin jotain uutta, annan itselleni luvan shoppailla ihan vain siksi, että se tuntuu hyvältä. Jätän turhat (ja usein epätodet) argumentit suosiolla syrjään, ja keskityn itseni hemmotteluun. Sillä sitähän se shoppailu pohjimmiltaan on, eikä siinä ole mielestäni mitään väärää.