Paistopiste ja Lidlin muut ilot.

Ai että sitä tunnetta, kun kassalla selviää brunssiaineksista ja kuiva-ainekaapin täytöstä vajaalla kahdellakympillä.

Lähi-Lidl oli remontissa kuukauden päivät, enkä pitkään aikaan ole ollut missään niin hukassa kuin korvikekaupoissa. Naapurin mini-Alepassa vierähti ostoksia etsiessä useampi tovi, eikä muiden keskustan ruokakauppojen hintojen kauhistelusta meinannut tulla loppua vielä kuukaudenkaan jälkeen.

Niinpä olin heti avajaisaamuna mummoin ja mammain kanssa uutuuttaan kiiltävillä kylmäosaston ovilla, halvan kahvipaketin perässä ja paistopisteen paperipussien äärellä. Kampin kaamea myymälä pistettiin kokonaan uusiksi, ja kauan kaivattu paistopiste löytyy nyt myös keskustasta. (Tähän mennessä on maistettu jo voi-, yrtti-kalkkuna- ja kinkku-juustokroisantteja, pekoni-juustosämpylää ja rahkasarvea.)

Emme ilmeisesti olleet ainoat eksyneet kamppilaiset, sillä kuluneella viikolla Alepan kauppakassia kantava alakerran naapuri huokaisi hississä ja totesi huojentuneen kuuloisena: ”Kohta se Lidl taas aukeaa.”

Mitä muuta sitä ihminen enää elämäänsä kaipaa.

Translation: My love for Lidl might be eternal.