Elämäni palasina
Carrie Bradshawn mukaan ne kolme suurta elämässä eivät yksinkertaisesti voi olla kunnossa samanaikaisesti.
Mies, työ ja asunto.
Olen ollut täysin samaa mieltä Carrien kanssa tähänastisen elämäni ajan, kunnes kuukausi sitten saimme poikaystäväni kanssa ihanan, pienen, suhteellisen halvan, parvekkeellisen kämpän Kampista.
Asunto hipoo täydellisyyttä, samoin poikaystäväni. Kun kuvittelin ihanaa miestäni ihanassa asunnossa ihanassa kaupungissa ja tajusin lisäksi, että opiskelupaikkani on myös melkoisen ihana, mieleeni nousivat Carrien sanat. Ne pyyhkiytyivät mielestäni kuitenkin nopeasti, ja hetken luulin todistaneeni Carrien (ja omatkin) luulot vääriksi.
Ehdin leijua kaksi päivää euforisessa tilassa suunnitellen muuttoa, seinien sävyä ja uutta ja ihmeellistä elämäämme. Niiden kahden päivän jälkeen pessimistinen, valtaa pitävä puoleni palasi kuvioihin, ja huomasin odottavani jonkinlaista romahdusta.
Asiat eivät vaan voi mennä näin hyvin.
Kirjoitimme vuokrasopimuksen, merkitsin avaintenhakupäivän kalenteriini ja päätin ostaa maalit (täydellinen sävylöytö: mulperi) tulevana torstaina.
Seuraavana maanantaina, töissä ollessani, poikaystäväni soitti ja kertoi melko järkyttyneellä äänellä saaneensa soiton Turun yliopistosta: varapaikka Kauppakorkeaan oli auennut.
Mitäs mä sanoin.
Oikeasti en todellakaan kyennyt sanomaan mitään, edes onnitteluja. Korjaan, saati onnitteluja.
Istuin koko loppupäivän toimistohuoneessani tuijottaen tietokoneen ruutua tajuamatta mistään mitään. Pääni oli samaan aikaan aivan sekaisin mutta kuitenkin täysin tyhjä.
Seuraavat kolme päivää kuluivat itkunsekaisissa, hyvin ristiriitaisissa tunnelmissa. Yllätyin siitä, miten suurien tunteiden sekamelskasta syntyykin täysi tunnottomuus.
Mutta, kuten asiat aina, tämäkin tilanne parani ajan kanssa. (Huom! Myös äidin kanssa juttelu helpotti. Etenkin äiskän sanat ”rahaa se vaan on” ja ”me autetaan kyllä sit isin kanssa” taisivat auttaa.) Nyt, kuukauden kuluttua, osaan käsitellä tapahtunutta jo ihan hieman kevyemmin mielin.
Olen siis pisteessä, jossa pieni ja halpa asunto muuttui isoksi ja kalliiksi, täydellinen poikaystäväni muuttui täydelliseksi turkulaiseksi poikaystäväkseni ja luottamukseni Carrien elämänoppeihin palasi. Tästä eteenpäin lupaan olla harhautumatta siihen vaaralliseen euforiseen ilovemylife-tilaan ja annan pessimistisen minäni kukkia. Siinä Kampin kalliissa kaksiossa.