Asua ja ajanhallintaa.

Yksi parhaista ystävistäni kyseli viikonloppuna, josko voisin käväistä tulevalla viikolla kahvilla hänen kanssaan. No totta kai, ajattelin, kunnes kaivoin kalenterini esiin. Ei yhtäkään vapaata hetkeä koko viikkoon! Ystävälläni oli ilmeisesti vaikeuksia uskoa tätä, niin itsellänikin, mutta viikko-ohjelman lueteltuani sain pettyneen vastauksen sijaan tsemppiviestin, jossa ystävä kehui reippauttani.

Eiliseen asti sujui hienosti. Heräsin kahdeksalta, juoksin hierojalle ja sieltä palatessani olisi pitänyt jo kiirehtiä kouluun, mutta sen sijaan annoin itselleni sittenkin mieluummin luvan jäädä sohvalle istumaan. Tajusin tehneeni kaikki kolme alkuviikon päivää 16-tuntisia työ-, koulu- ja tanssiprojektipäiviä, ilman minkäänlaisia hengähdystaukoja, joten päätin yksinkertaisesti pysähtyä ja pyyhkiä yhden koulupäivän kalenteristani.

Yllättävät vapaat neljä tuntia käytin kolmen päivän aikana kertyneiden leivänmurusten ja kahvitahrojen pyyhkimiseen pöydältä, astianpesukoneen tyhjentämiseen ja täyttämiseen, lattiaa peittävien vaatekasojen keräilyyn, kamalaan kuntoon kuluneen kynsilakan poistoon ja rehottavien kulmakarvojen nyppimiseen.

Useimmiten saan syyttää näiden asioiden tekemättömyydestä omaa laiskuuttani, mutta siinä vaiheessa, kun ne jäävät tekemättä ajanpuutteen vuoksi, on jo liian kiire. Ja silloin sitä kalenteria on pyyhittävä.

Kaunista ja kiireetöntä marraskuuta!

mekko Bik Bok kengät ja neule Seppälä