Back to the 90’s (eli hedelmäsalaattia).

Tein pitkästä aikaa hedelmäsalaattia. Olen syönyt kyseistä jälkkäriä viimeksi monta vuotta sitten, äidin tekemänä. Pienempänä tätä välipalaa oli muistaakseni oikeastaan aika usein, ja silloin kun oli viikonloppu tai vieraita, salaattia syötiin vaniljakastikkeella tai kermavaahdolla.

Tänään olin kävelemässä salilta kotiin, kun hedelmäsalaatti palasi yhtäkkiä mieleeni. Käänsin askeleeni kotiportin sijaan ruokakauppaan ja kävin ostamassa ainekset.

Mutta koska olen jo iso tyttö, syön hedelmäni raejuustolla.

Koska olen myös pikkuisen laiska ja malttamaton tyttö, syön hedelmäni purkista. En millään jaksa odottaa erinäisten hedelmien saavuttavan optimaalista kypsyysastettaan, ja säästyin samalla kuorimiselta. Viinirypäleet, omenat ja banaanit ostin tuoreina, mutta ananakset ja jonkun hirvittävän kemikaalikoktailin nappasin säilykeosastolta. Tuli ihan samanlaista kuin pienenä, eikä säilykehedelmien makeus haitannut yhtään. Itseasiassa olin iloisesti yllättynyt Lidlin hedelmäkoktailin laadusta.

Eikä jälkkäriä syödä siksi, että se olisi mahdollisimman terveellistä, vaan siksi, että se on hyvää.

Tein salaattia kerralla ison satsin, jotta sitä riittäisi vielä huomiseksikin. Banaanit lisään kuitenkin jokaiseen annokseen erikseen, koska tummia ja lässähtäneitä banskunpalasia en hedelmäsalaattiini kelpuuta.

 

PS. Hedelmäsalaatista tulee lapsuuden lisäksi mieleen pieni pahapoika Jasper Pääkkönen, tai siis Jasperin roolihahmo, joka teki ihastukselleen tytön lempparia raejuusto-hedelmäsalaattia, muttei tajunnut valuttaa kummastakaan lientä pois. Ihana mies.