Everything comes with a price.
Nyt ei hyvin mene. Kaikkien surkeiden talousuutisten lisäksi minulla on vähintäänkin yhtä surkeita uutisia.
Aloitin korkokenkien käyttämisen ja omista vaatteista maksamisen suunnilleen samaan aikaan, 16-vuotiaana. Korkojen ja palkkatyön seurauksena tutustuin myös metallisina kopiseviin, kuluneisiin korkoihin, korkolappuihin ja suutarin palveluihin. Tuolloin, seitsemän vuotta sitten, korkolappujen vaihtaminen kustansi yhdeksän (9) euroa parilta. Jo silloin pidin koko hommaa vähän samanlaisena riistohintana naiseudesta kuin rintsikoita ja tamponeja, mutta minkäs turhamaisena tyttösenä teit.
Helsinkiin kaksi vuotta sitten muuttaessani asumiskustannusten lisäksi nousivat ihan kaikki muutkin hinnat, ja korkolapuista piti pulittaa jo 12 euroa. Herranjestas, ajattelin, mutta maksoin kiltisti ja olin tyytyväinen Kampin suutarilta saamaani kanta-asiakaslipukkeeseen, joka takasi joka kuudennet laput ilmaiseksi.
Kuluneella viikolla kävelin pitkästä aikaa (vanhemmiten mukavuudenhalu on iskenyt ja baarijuoksut ovat vähentyneet, joten korotkin kuluvat huomattavasti hitaammin) suutarin tiskille ja jätin kahdet korkkarit huoltoon. Hain ne hetken kuluttua ja meinasin horjahtaa, vaikka kantani olivat tukevasti lattiassa.
35,80. Kolmekymmentäviisikahdeksankymmentä! Inflaatio on iskenyt ilmeisen pahasti kengänkorjausalaan. Mutta hetkinen, MITÄ HÄ, eihän korkolappujen vaihtoa vielä saa ilmaiseksi netistä? Ei kai tässä taloustilanteessa kellään ole varaa jättää kenkiä korjaamatta ja vain ostaa uusia tilalle? Eivätkä kengät ole mikään turhake, josta säästetään ensimmäisenä. Voi suutari, miksi!
Jos sama euron-vuodessa-tahti jatkuu, iskee näihin jalkoihin hyvinkin pian matalasuhdanne.
Paita ja farkut BikBok huivi Cubus
toppi Gina Tricot
PS Kuvien paita ei liity tapaukseen. Paitsi niin, että siitä pyydettiin alunperin 39,95 ja minä maksoin siitä liikkeessä 4,95. Mihin mikään hinta enää perustuu.
Translation: I really don’t know where this world is going but I do know I can’t walk with it in high-heels.