Henkinen poliittinen kotini?
Löysin vihdoin kunnallisvaaliehdokkaani. Itseasiassa ensimmäisen elämässäni. (Ei, se ei ole Krisse.)
En ole ikinä ollut kiinnostunut politiikasta. En oikeastaan ole vieläkään, mutta toimittajaopiskelijalla tulisi kai olla edes jonkinlainen mielipide politiikan saralla ja pientä tietämystä vaaleista ja ehdokkaista.
Ihan vaan yhteiskunnan jäsenenäkin siellä äänestämässä olis vissiin hyvä käydä.
Aloitin ehdokkaan etsimisen eräänä iltapäivänä ja lopetin sen noin kolmetoista minuuttia myöhemmin: sopivan oloinen edustaja oli löytynyt.
Olin näpytellyt itseni ensin (kevyeksi aloitukseksi) Nelosen sivuille Krissen vaalitestiin, joka kertoi minun olevan ihana bilehile, jonka kannattaa äänestää porvareita. Tämä ei kuitenkaan vielä ihan riittänyt. (Vaikka alku pitikin paikkansa.)
Hieman validimpi vaalikone löytyi Ylen sivuilta. Yllättävän vaivattoman vastausten annon jälkeen olin päässyt 76 prosenttiseen yhteisymmärrykseen vaaleahiuksisen naisen kanssa. Klikkasin nimeä, jonka takaa paljastui 28-vuotias viestintäkonsulttina työskentelevä, Kampissa asuva.. Kokoomuksen ehdokas.
Minun kanssani suunnilleen samassa ikäluokassa, samalla alalla ja samassa kaupunginosassa. Samassa puolueessa?
En ole luokitellut itseäni minkään puolueen kannattajaksi. Persuja vihataan ja vihreitä ihannoidaan, mutta näihin kumpaankaan en kuulu. Vaikka miten äänestäisin Haavistoa presidentin vaaleissa (kuten tein) ja yrittäisin muuttaa maailmankatsomustani (tai edes käyttäytymistäni) vihreämmäksi, en omaksu heidän arvojaan. En vaikka haluaisin: rivi kokoomuksen ehdokkaita vaalikonetuloksessani varmisti asian.
Näin itseni kuitenkin testin jälkeen jotenkin eri tavalla. Ei tulos yllätyksenä tullut, olenhan yksilön vastuun puolestapuhuja ja korkeaa elintasoa havitteleva helsinkiläisihminen, mutta lokerointi tuntui silti jotenkin pahalta. (Vaikka sitä myös itse usein harrastan.)
Saattaa siis olla, että ääneni tipahtaa tällä kertaa Kokoomuksen kasaan, mutta tahdon silti pitää itseni entiseen tapaan puolueettomana, sen kirjaimellisessa merkityksessä: yhdistän mieluummin monien puolueiden parhaat puolet.
Kantani voisi sitten olla vaikkapa siniseen taittava punertavan vihreähkö.