HOMO!

Homoudesta ja homojen oikeuksista on puhuttu viime aikoina erityisen paljon ja värikkäästi. Hannu Siipola kirjoitti tiivistetysti homojen olevan pedofiileja, kouluni verkkolehti Tuima julkaisi jutun suvaitsemattomuudesta ja tänään alettiin kerätä nimiä kansalaisaloitteeseen, joka sallisi homoille oikeuden mennä naimisiin ja adoptoida lapsia.

Lakialoitteen oli lähdettävä kansasta, sillä lakivaliokunta päätti äskettäin äänin 8–9, ettei lakiehdotus tasa-arvoisesta avioliittolaista tule eduskunnan käsittelyyn. Ennen tätä aloite lojui lakivaliokunnan käsittelyssä vuoden. Suomi on Pohjoismaista viimeinen, jossa laki kieltää samansukupuolisten avioliiton.

Kansalaisaloite avattiin viime yönä ja se keräsi eduskuntakäsittelyyn tarvittavat 50 000 nimeä vajaassa viidessätoista tunnissa. Tätä kirjoittaessani nimiä on kertynyt 103 322.

Vaikka kansalaisaloite ylsi kirkkaasti eduskuntakäsittelyyn asti, se ei vielä takaa asioiden muuttumista. Tutkailin kansalaisaloite.fi -sivustoa hieman tarkemmin ja löysin nimien keräämistä seuraavan vaiheen:
”Eduskunnalla on velvoite ottaa kansalaisaloite käsiteltäväksi, mutta aloitteen hyväksyminen samoin kuin mahdolliset muutokset aloitteeseen jäävät eduskunnan harkittaviksi. Jos aloite tulee eduskunnassa hylätyksi, samasta asiasta voidaan tehdä uusi aloite.”

Pahimmassa tapauksessa lakialoite siis joudutaan tekemään aina vain uudelleen ja uudelleen. Toivon, että kansan (selkeästi vahva) mielipide vaikuttaa päättäjiin, eikä tätä asiaa tarvitsisi jatkuvasti nostaa esiin. Kyse on kuitenkin ihmisen perusoikeuksista.

Itse en käsitä, miksi asiasta edes täytyy äänestää. Miten kukaan voi pitää oikeana, että kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä eivät Suomen kaltaisessa maassa saisi mennä naimisiin tai hankkia lapsia. Miten voi olla mahdollista, että niin montaa ihmistä koskettava asia on niin harvan ihmisen käsissä. Miten kellään voi olla valta päättää, että toiset ihmiset ovat lain edessä eriarvoisia kuin toiset.

Omalla kohdallani tasa-arvoinen avioliittolaki ei ole keskustelua – saati äänestystä ja pitkää pohtimista – vaativa aihe vaan itsestäänselvyys. En ymmärrä, miten päättäjät kehtaavat kutsua Suomea tasa-arvoiseksi valtioksi samalla, kun hylkäävät ihmiselle perusoikeuden antavan aloitteen.