Kaikki elämäni second hand.

Viikonlopun siivouspäivä ja täpötäysi Karhupuisto saivat minut second handin valtaan. Ihmettelin tavarapaljoutta silmät pyöreinä, hypistelin, hipelöin ja ostinkin. Myin myös omaa pois, enkä osannut päättää ihastelinko vai kauhistelinko tätä kuluttamisen kulttuuria. Kauniit vaatteet ovat iso osa elämääni, mutta se ei tarkoita, ettenkö säännöllisin väliajoin ahdistuisi palavasta shoppailuhalustani.

Viimeistään lauantaina vakuutuin erään fiksun nuoren naisen sanoista ”Tässä maailmassa ei tarvita enää yhtään uutta vaatetta – kaikki haluamamme on jo olemassa, meidän pitää vain löytää se.” Kuulin lauseen Sara Nyyssölältä haastatellessani häntä ja muita WST:n tyyppejä syyskuun Trendiin. Tänään ilmestyneestä lehdestä voi lukea kuukauden kasvoista enemmän, mutta sen sanon, että kyseessä on harvinaisen älykkäät ja tiedostavat viisi naista.

Vaatekaappia siivoillessa innostuin keräämään kaikki kirpputoreilta ja kavereilta haalimani second hand -tuotteet yhteen. Tiesin, että kirppiksiä on tullut kierrettyä paljon, mutten ollut tajunnut, että monet ihanimmista ja käytetyimmistä vaatteistani ovat muiden vanhoja. Second handia on helppo ajatella toisen hylkäämänä ja siksi alempiarvoisena, mutta kyllä se sittenkin taitaa olla niin, että one man’s trash is another man’s treasure.

Kuvasin kaikki kirppislöytöni (jotka muodostavat ihan kohta kokonaisen puvuston!) ja yritin muistella myös maksamiani hintoja. Kuvasarja näyttää niin kivalta (ja halvalta), että melkein voisin osallistua toimituksen tänään heittämään haasteeseen shopata seuraava vuosi vain ja ainoastaan käytettyjä vaatteita. Olen luonteeltani kuitenkin sellainen, että täyskielto toimii vain itseään vastaan – sama homma niin suklaassa kuin shoppailussa.

Taidan haastaa itseni kuitenkin shoppailemaan kirpputoreilla edes hetkeksi. Ja teidät muut haastan esittelemään omia löytöjänne: linkatkaa vaikka asukuvia tai esittelypostauksia kommenttilaatikkoon, olisi kiva nähdä muidenkin tekemiä löytöjä!