Korkkareita ja kiropraktiaa.

Pää on kipeä jo kolmatta päivää. Lääkkeet eivät auta, enkä niitä enää edes halua ottaa. Alan pikkuhiljaa tottua jomotukseen, joka pahenee, kun kiipeän portaita tai tuijotan näyttöä. Olin eilen treeneissä ja tänään koulussa, mutta täysillä en ole kolmeen päivään pystynyt suoriutumaan mistään.

Pelkään jo vuosia odottamani migreenin iskeneen, mutta oikeastaan tiedän niskan ja hartioiden lihasten vain olevan jumissa. Vain. Suhtaudun asiaan, kuin se olisi aivan tavallista ja jokaisen arkipäivää, vaikka tiedän, ettei se ole hyvä juttu ollenkaan.

Olen opiskellut kohta kaksi vuotta ja käyttänyt tietokonetta koko ajan, päivittäin, monta tuntia päivässä. Olen käynyt kiropraktikolla naksauttamassa kaularankani oikealla paikalleen parin kuukauden välein kohta vuoden ajan. Opiskelua, toimittajan töitä ja bloggaamista on edessä toivottavasti seuraavat 50 vuotta, enenevässä määrin. Mutta niin taitaa olla myös kiropraktikkokäyntejä, niskajumeja ja päänsärkyä. Enenevässä määrin.

Kun opiskelu, tuleva työ ja yksi harrastuksista ovat jo koneella, voisiko vapaa-aikaa millään viettää jossain muualla kuin ruudun ääressä. Pliis. En haluaisi ajatella miten käy, jos muutkin harrastukseni – lehtien lukeminen ja shoppailu – siirretään kokonaan ruudun taakse.

Nyt nousen koneelta ja venyttelen. Tai pyydän mieheltä hartiahieronnan.

kengät Spirit Store housut Seppälä neule H&M takki Zara