Like an old couple?
Vietimme kokonaisen kotiviikonlopun miehen kanssa viime viikonloppuna. Tai kävi mies perjantai-iltana ihan pikkuisen ulkona, mutta saapui ajoissa vaimokkeen viereen nukkumaan. Viikonloppu oli hyvin erityislaatuinen, sillä olimme pitkästä aikaa kokonaisen vuorokauden yhdessä ilman pienintäkään taukoa – ja se oli ihanaa.
Minulla oli perjantaina vapaapäivä, enkä tehnyt yhtikäs mitään tärkeää. Mies kävi yliopistolla luennolla, minä kirjoittelin blogia, taisimme käydä Unicafella syömässä ja Lidlissä ruokaostoksilla. Illalla mies lähti opiskelukavereidensa kanssa hetkeksi istumaan iltaa, ja minä suuntasin salille. Mies palasi kotiin puolenyönaikaan ja höpötteli illan tapahtumat tapansa mukaan ennen nukahtamista.
Lauantaina alkoi the vuorokausi, jonka vietimme ihan kahdestaan puuhaillen kaikkea pariskuntamaista. Jälkeenpäin ajatellen olimme kuin mikäkin vanhapari, ja se oli minusta hirveän hauskaa.
Nukuimme pitkään, tein aamiaista miehen vielä nukkuessa ja herättelin hänet pusuilla. Istuimme aamiaispöydässä pitkään, jaoimme Hesarin puoliksi, joimme kahvia ja kommentoimme välillä uutisia. Mieleeni nousi väkisinkin kuva lapsuudesta, kun omat vanhempani näyttivät aamutakkeineen ja Hesareineen aivan samalta.
Lehti oli edellisenä sunnuntaina töistä nappaamani, joten sivut pursusivat asuntoilmoituksia. Valikoimme unelmakämppiä, vertailimme hintoja, haaveilimme omasta kodista ja teimme jopa pienen säästö- ja lainasuunnitelmankin. Olkoonkin, että elämme opiskelijaelämää vielä seuraavat viisi vuotta, eikä omaan asuntoon ennen miehen valmistumista varmasti tule olemaan varaa, haaveilu oli hauskaa ja yhteiset unelmat saivat hymyn huulilleni.
Päivällä puuhailimme taas keittiössä, mies toivoi ruoaksi nimittäin kasvissosekeittoa (mikä mies, I know). Pilkoimme bataattia, porkkanaa ja perunaa, ja heitimme sekaan vielä pakastejuurekset. Kokkailu on kivaa silloin, kun on kunnolla aikaa ja lopputuloksesta ehtii nauttia heti. Paahdoimme sosekeiton seuraksi vielä ruisleipää, joka on parasta yksinkertaisesti voin ja juuston kanssa. Nam.
Kuten kunnon avoparin kotiviikonloppuun kuuluu, siivosimme myös koko kämpän, katsoimme elokuvan ja makailimme sylikkäin. Tein sunnuntain kunniaksi isin tuomista ompuista vielä omenakaurapaistosta, jonka söimme vaniljajäätelön kanssa. Jossain vaiheessa viikonloppua taisi pala mutakakkuakin maistua..
Viikonloppuna en koskenutkaan kameraan, joten nappasin netistä muutamia fiiliskuvia viikonlopun teemaan sopien. En varmaan itse olisi saanut aikaiseksi ihan yhtä ihania kuvia, mutta onnellisuus-filtterini läpi viikonloppumme näytti aivan samalta kuin näissä kuvissa.
Onnellista loppuviikkoa kaikille!