Meillä joka päivä on herkkupäivä.
En suhtaudu intohimoisesti ruokaan. Olen aina ollut vähän sitä koulukuntaa, että kunhan saan vatsan täyteen, olen tyytyväinen. Lempi ruokani oli pitkään lihapullat ja muusi – ja on itseasiassa yksi parhaista annoksista edelleen. Nautin kyllä hyvästä ruoasta, mutta koska mikään ruoka ei oikeastaan ole minusta pahaa, nautin melkeinpä jokaisella aterialla.
Tajusin nappailleeni viime aikoina aika reilusti ruokakuvia Instagramiini, ja ajattelin nyt koota ne vielä tännekin. Tällaisia ruokia syön usein silloin, kun mieleni tekee jotain vielä hieman herkumpaa.
Yllä on paras salaattiannos, jonka olen ikinä syönyt ja jonka yhä uudelleen palaan syömään. Stockan yläkerran salaattibaari on aivan mieletön, ja esimerkiksi tuo tajuttoman kokoinen aurinkokuivattutomaatti-kana-vuohenjuusto-salaatti hunajalla ja suolapähkinöillä höystettynä maksoi muistaakseni 13 euroa. Maku erittäin kohdillaan ja maha erittäin täyteen.
Toinen juttu, mihin Helsingissä usein sorrun, on pizza. Olen aina rakastanut pizzaa, ja kun Helsinkiin muuttaessani tajusin, että niitä saa täällä muutamastakin paikasta vitosella, on pizzaa tullut syötyä lounaaksi, krapulapalaksi, illanvietoissa, kavereiden kanssa, poikaystävän kanssa, kokonaan, puoliksi, kylmänä aamiaiseksi… You name it. Kyseinen kuva on viimeisestä työvuorostani lentokentällä, kun jaoimme pizzan työparini kanssa ständin takana, haha.
Minun ja miehen bravuuri ja viikonloppueväs on itsetehty hampurilainen. Lidlistä saa helposti kaikki ainekset sämpylöistä suolakurkkuihin, cheddariin ja majoneesiin. Pihvit teemme itse, minä muotoilijana ja mies pihvinpaistajana. Tomaatti ja salaatti kuuluvat ehdottomasti tuonne väliin tuomaan raikkautta, ja vaikka kuvassa on ranskiksiakin, yleensä syömme vain hamppareita. Kuuden sämpylän pussi ja 700 gramman jauhelihapakkaus menevät juuri sopivasti kahteen pekkaan sunnuntain aikana.
Välillä syödään terveellisestikin. Kuten nyt vaikka kokonainen ananas iltapalaksi. Samalla huomattiin, että mies taitaa olla pikkuisen allerginen. Tai sitten se johtui yliannostuksesta. Joka tapauksessa taidetaan suosiolla pitäytyä niissä hamppareissa.
Herkuista herkuin on (Lidlin) saksanpähkinäjäätelö kinuskikastikkeella kuorutettuna. Tuosta en luovu ikinä, se vain on joka kerta yhtä taivaallista. Hyvä puoli laktoosi-intolerantisessa pähkinäallergikko-kanssa-asukkaassa on muuten se, ettei tuo jäätelö ikinä katoa pakkasesta.
Tämä on aamiaiseni noin kolmen vuoden ajalta. Ainakin. En muista milloin viimeksi olisin syönyt mitään muuta aamiaiseksi kuin kaksi ruisleipää ja kaksi kupillista kahvia. Leivänpäälliset tietysti vaihtelevat pelkästä juustosta tällaiseen voi-juusto-leikkele-kananmuna-paprika-versioon, mutta kahdesta en luovu: kahvista ja leivästä.
Join muuten todella kauan juhlamokkaa, ja ajattelin etten millään totu minkään muun kahvin makuun, mutta Lidlistä (yllätys yllätys) saa hirmuisen hyvää kahvia parilla eurolla! Joku Arabian mocca tai vastaava, punainen ja vähän epäilyttävä kääre, suosittelen.
Ensimmäiset smoothieni ikinä väsäsin perjantai-iltana. Noihin tuli banaania, päärynää, mustikkaa ja jogurttia. Yhdistelmä oli oikein hyvä, mutta päärynä oli liian raaka, ja koostumus jäi oudon rakeiseksi. Siinä sitten pureskeltiin smoothieitamme. (Edelleen taidetaan pitäytyä niissä hamppareissa.)
Musta ei kyllä ikinä taida tulla uskottavaa blogityttöä tämän erittäin epälifestylemaisen ruokaosaston takia. Elämä vain on aivan liian lyhyt makuhermoja kutkuttamattoman ja vatsaa täyttämättömän ruoan syömiseen! Maukasta maanantaita!