Oman elämäni kuvituskuvat

Eräs hyvä, (ei tyylistä tai muotiaiheista) bloggaava ystäväni kysyi kerran kahvitellessamme, voisimmeko pitää joskus kuvaustreffit. Hän voisi ottaa asukuvani, ja minä auttaisin häntä pilke silmäkulmassa tehdyssä postauksessa, johon hän halusi parodia-asukuvia.

Heitin mukaloukkaantuneena, että mitä häh, onko asukuvissa muka jotain huvittavaa, ja ystävä kiirehti paikkailemaan, ettei tietenkään tarkoittanut juuri minun blogiani. ”Mutta öh, siis, kyllähän sie tiiät mitä meinaan.”

Tiesin täsmälleen. Tuo muutaman kuukauden takainen keskustelu muistui mieleen, kun pakotin miehen jälleen kerran kamera kädessä kotikadullemme, koska hei oooh siellä paistaa aurinko ja nyt sais sellasia ihania kuvia tuu tuu tuu nopeesti!! Miesparka teki työtä käskettyä ja räpsi kuvia ohjeiden mukaan samalla, kun ohikulkevat naapurit vilkuilivat touhua ja ajattelivat varmasti, että mikä ihmeen pöpipää tässä rapun edessä poseeraa.

Kyseenalaistan harrastukseni lähes viikoittain, koska asujen kuvaaminen julkisilla paikoilla tuntuu edelleen yhtä oudolta kuin miltä varmasti näyttääkin. Eli myönnän kyllä, hullun hommalta tämä tyylibloggaaminen toisinaan tuntuu.

Toisaalta tykkään katsella muita ihmisiä juuri ihanissa asuissaan ja upeissa kuvissaan. Blogini tuntuu olevan tällä hetkellä myös ainut esteettinen pala elämääni, joten tarkasti rajatut ja vain parhaimpia paloja esittelevät kuvat toimivat itsellenikin pieninä epäarkisina hetkinä, joihin on taltioitu jotakin kivaa tai kaunista.

Pöpiä ja pinnallista tai ei, en voi olla tykkäämättä tästä puuhasta.

 

Neulemekko H&M/second hand / huivi Gina Tricot / korvakorut Forever 21

 

Translation: Taking ootd pics might be the weirdest hobby ever. And that’s why I think it’s so fun.