Once in Seppälä, always in Seppälä

Thaimaanmatkani vuoksi en ehtinyt alennusmyynneille tänä vuonna välipäivinä. Saavuin Suomeen kaksi viikkoa alejen alkamisen jälkeen, joten ajattelin olevani niistä auttamattomasti myöhässä. En siis vaivautunut kunnolliselle alekierrokselle ollenkaan.

Sitten kävelin Seppälän näyteikkunan ohi. Kamalassa kiireessä, mutta ehtien huomata uuden sesongin saapuneen liikkeeseen: mustaa, valkoista ja hieman murrettua neonvihreää.

Väri, joka ei sovi mielestäni itselleni ollenkaan, miellytti silmää. Näyteikkuna palasi mieleeni parina seuraavana päivänä, ja kolmantena kävelin liikkeeseen sisään. Uusi mallisto keväisine väreineen oli ensimmäisenä tyrkyllä, mutta suunnistin suoraan opiskelijaystävällisemmille alennusrekeille.

Löysin kolme ihanaa juttua. Eräs ystäväni ihmettelee aina, miten onnistun löytämään Seppälästä (Siis Seppälästä?!) yhtään mitään päällepantavaa, mutta tunnun onnistuvan siinä aina. Työskentelin Seppälän myyjänä lukioaikana, ja luulen niiden kolmen vuoden aikana kehittyneen tuotetuntemuksen saaneen aikaan tämän vaatevainun. Vieläkin, kun astun kyseiseen kauppaan, tunnen jonkinlaista kotoisuutta.

Ja ne kolme ihanaa juttua, alesta, kevään väreissä.

Silkkihuivia olen metsästänyt jo pitkään, ja nyt mieleinen löytyi vain neljällä eurolla.

Olen hullaantunut läpinäkyviin, löysiin paitoihin – kevätlookini tulee luultavasti muodostumaan suurimmaksi osaksi niistä. Vihreä enemmän arkikäyttöön, 10€ ja valkoinen rentoihin erityistilanteisiin, 10€.