Päätöksiä ja pastellipöksyjä.
Tein juuri aika hullun päätöksen.
En ollut tajunnut laskea budjettiini ollenkaan entisestä työpaikastani saamaani loppupalkkaa, ja asia valkeni minulle reilu kuukausi sitten. Suunnittelin jo käyttäväni tuon summan luksuslaukkuun, ja olin lähes varma päätöksestäni, mutta pitkän pohdiskelun tuloksena aivoni asettuivat jollekin fiksulle aikuismoodille: Laukkuakin paremman mielen saan, kun lopetan töiden tekemisen.
Ajatus tuntuu hassulta, sillä olen tehnyt töitä viimeiset viisi vuotta. Töiden suhteen epätietoisuutta on ollut vain parin viikon ajan Helsinkiin muuttaessani, mutta muuten minulla on ollut työpaikka tauotta. Vaikka opiskelen täyspäiväisesti, töiden tekeminen on aina kuulunut arkeeni, enkä ole voinut käsittää ihmisiä, jotka eivät kaipaa työn tuomaa järjestystä ja lisätuloja elämäänsä. Minulla on hirveän turvaton olo ilman töitä, vaikka tietäisin pärjääväni hetken hyvin ilmankin.
Nyt olen kuitenkin superylpeä itsestäni ja siitä, että olen onnistunut säästämään rahaa sen verran, että selviän seuraavat viisi kuukautta, koko harjoitteluni ajan. On aivan valtavan helpottavaa tietää, ettei harjoittelupäivien jälkeen tarvitse jaksaa raahautua vielä puhelinmyyntitoimistollekin. Laukkuhankinnan siirtäminen kauemmas tulevaisuuteen saa sydämeni itkemään verta, mutta niin saa kyllä nykyinen työtilanteenikin. En jaksaisi enää millään tulosseurantaa, provisiopalkkaa ja ainaista ahdistusta siitä, mitenköhän tämän päivän vuoro menee. Provikkapalkka on aivan liian hermojaraastavaa tässä muutenkin epävarmassa maailmassa.
Helppoa tämä ei minulle kuitenkaan tule olemaan. Shoppailu jää paljon paljon vähemmälle, ja muutamakin heräteostos kaataa budjettini miinuksen puolelle. Spontaaneille viikonloppureissuille ei niin vain lähdetä, eikä terasseilla istuskella joka päivä. (Vaikka en kyllä istuisi työssäkäyvänäkään, sillä silloinhan istuisin siellä töissä.) Ulkona ei kovin usein voi käydä syömässä, ja joudun nipistämään kotikokkailuissakin.
Silti seuraavien kuukausien vapaa-aika tuntuu uskomattoman ihanalta. Harjoitteluni on jotakuinkin perinteisten toimistotyöaikojen rajoissa, joten kaikki illat ja viikonloput saan pitää vapaana. Ja täytyy myöntää, että se on aika paljon luksuksempaa kuin käsivarrella keikkuva komistus. Saan keskittyä täysillä harjoitteluuni ja antaa täyden panokseni minulle tärkeään hommaan, kun energiaa ei tarvitse säästellä enää muihin juttuihin.
Täytyy sanoa, että odotan kevättä ja kesää todella innoissani. Vaikka rahasta tulee ehkä olemaan tiukkaa, kaikkea muuta ihanaa tulee ympärilläni olemaan sitäkin enemmän. Haaveissa siintää myös ensi syksy, jolloin toivon löytäväni jo vähän pysyvämpää työtä. (Mistä vetoa, että löydän itseni headset päässä pölöttämässä puhelimeen tekopirteällä äänellä?) Kaipaan jo kipeästi pientä suunnanmuutosta valitsemani suunnan vakiintumista.
Mutta silti odotan ennen kaikkea jännityksellä, mitä se tulevaisuus tullessaan tuokaan. Ihanaa viikonloppua kaikille muillekin haaveilijoille.
Housut Zara kengät Vagabond neule H&M huivi Seppälä