Nyt on jännä olo. Koko kulunut vuosi on tuntunut oikeastaan aika oudolta, vaihdellen jännittävästä pelottavaan ja epätoivosta itsevarmuuteen. Sanoin juuri eilen eräälle ystävälle ääneen, että opinnot ahdistavat ja tuntuu, etten saa aikaiseksi. Eikä se tunne koske vain koulua, vaan oikeastaan koko työelämää. Kaikki on hyvin, mutta inhottavan epävarmasti. Välillä olen vakuuttunut loistavasta urasta ja ihmeellisestä tulevaisuudesta, ja ajattelen selviäväni pätkätöistä ja yrittäjän elämästä paremmin kuin hyvin. Toisinaan taas valtaa valtava alakulo, enkä haaveile mistään niin kovin kuin 40 vuoden vakituisesta työsuhteesta ja varmasta palkasta. 

Ja aina juuri silloin, kun ahdistus on pahimmillaan, tapahtuu jotain hauskaa ja lohdullista.

Sain eilen illalla ikioman työelämämentorin, joka on valmistunut samasta koulutusohjelmasta kanssani. Mentorini vaikutti toisaalta todella samanlaiselta kuin minä, mutta tuo varmasti aivan uutta näkemystä mahdollisten vaihtoehtojen, arvojen ja polkujen määrään. Olen välillä turhankin putkinäköinen, joten laajakatseisuus on erittäin tervetullutta juuri tähän elämänvaiheeseeni. Hopes up, siis.

Toinen piristävä ja uskoa luova juttu kävi ihan äsken, kun sain ensimmäisen yhteydenoton blogiyhteistyötä koskien. En ole ihan varma, mitä näistä kaikenmaailman yhteistöistä tulisi ajatella (tai mitä te lukijat olette niistä mieltä), mutta voin kertoa, että kivalta sen sähköpostin lukeminen tuntui. Jotain on vissiin tehty oikein.

Nämä kuvat osuivat yhteen ajatusteni kanssa kuin tilauksesta. Ripustin pitkästä aikaa tuon siipiriipuksen kaulaani. Olen saanut sen ensimmäisiltä työkavereiltani ensimmäisessä työpaikassani, kun lopetin työt ja lähdin opiskelemaan. En muista saatesanoja aivan tarkasti, mutta niiden pointin ikuisesti: ”Kantakoon siipesi juuri sinne, minne ikinä haluat.”

Housut Seppälä paita ja takki BikBok korvakorut Glitter
kaulakoru Thomas Sabo siipiriipus Giorgio Martello

Translation: Until you spread your wings, you’ll have no idea how far you can fly.