Oikeasti kotimme ei näytä yhtään tältä. Kuvaushetkellä likaisten vaatteiden kasat alkoivat juuri siitä, mihin kuva loppuu. Rajaamisella on ihmeellinen voima, sekä valo- että mielikuvissa. (Samoin kuin Picasan korosta vaaleat kohdat -toiminnolla.)

Huhtikuun Trendissä oli juttu, joka jäi mieleeni. Se kertoi kotoilemisesta, ja jutussa sanottiin muun muassa seuraavaa:

Menestyvän naisen pitäisi nykyään olla paitsi uratykki ja trimmattu misukka, myös sivutoiminen gourmet-kokki, sisustussuunnittelija ja käsityöläinen. Vielä vuosikymmen sitten oli ok tarjota perheelle mikroruokaa eikä tavisten kodeissa todellakaan näyttänyt Avotakalta. Nykyään moni tuntee tarvetta selitellä kylään ensi kertaa tuleville vieraille, miksi olohuoneessa on ruma laminaattilattia eivätkä sohvan ja ruokapöydän muotoilu käy keskenään leikkisää dialogia.

Koska pidän asukuvallista blogia, voisi stereotypisesti ajatella, että kotinikin on blogimaisen näköinen. Otin asunnostamme muutaman kuvan, jotka näyttävät juuri siltä, että juu, kriteerit täyttyy: Kukkia pöydällä ja miehellä Converset, tietysti. On valkoista laattaa ja lattiaa, Block-lamppua, mitäpä muutakaan. Paljon valoa ja tilaa, sisustukseen sointuvat vaatteet ja seinällä valokuvia Nykistä ja Lontoosta, just.

Tämän kuvasarjan myötä tajusin taas paremmin, kuinka kivalta kaiken saa halutessaan näyttämään. Totuus on kuvista kaukana, mutta sitäpä ei tiedä kukaan siellä ruudun toisella puolella.

Mutta eikös oo kuitenkin niin iiihania kuvia? Paljon mieluumminhan näitä esittelee katselee, kuin kiireisten päivien, väsymyksen ja stressin luomia likamyttyjä ja tiskivuoria. Harhaanjohtavaa joo, mutta muiden lisäksi myös itseään huijaa aika helposti harmonisesta elämästä.