Lauantaina uskalsin lähteä kaupungille kokonaan ilman takkia, joten mielestäni oli kesän ensimmäinen päivä. Tässä asussa istuskelin pari tuntia puistossa, kävelin siskon kanssa kaupungilla ja kävin ihan pikkuisen shoppailemassa. Luonnonvaalea, farkku, kulta ja konjakki ovat kesäpäivien pettämätön yhdistelmä vuodesta toiseen, joten niillä oli helppo aloittaa tänäkin vuonna.

Paitaan olen aivan rakastunut, ja tulevina kuukausina kamppailenkin jälleen hippi-identiteettikriisini kanssa. Talvella en olisi ollut vaatteesta näin innoissani, mutta kesä on aikaa, jolloin hylkään helposti klassisen tyylini ja haluaisin kovasti heittäytyä ihan hipiksi. Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa tämä viimekesäinen asu, joka oli mielestäni superihana, muttei yhtään sitä ominaisinta minua.

Luulen vaatekriisin liittyvän syvempään kesämoodiin siirtymiseen. Olen nimittäin aina halunnut olla se puistossa makoileva, aamuun asti juhliva kesätyttö, joka lähtee spontaanisti festareille, reilaa pitkin Eurooppaa, polttelee poikaporukassa, ihastuu renttuihin ja tekee muutenkin kaikkea villiä ja kiellettyä.

Sanomattakin lienee siis selvää, että se bleiseriin ja korkkareihin pukeutuva tyttö ei todellakaan tee yhtäkään noista asioista. Paitsi rakastuu ihan vähän niihin lähes-renttuihin, ei ihan niihin pahimpiin.

Kesällä tavoitteenani on kai ottaa rennommin, ja helpoimmin se onnistuu vaatteissa, jotka eivät ole täysin näköisiäni. Olen viettänyt esimerkiksi juhannusta monta vuotta ystävän mökillä, ja sinne huomaan pakkaavani kaikkein rennoimmat vaatteet, joilla ilmeisesti yritän viestittää että hei, ihan hyvin voi humaltua kolme päivää putkeen ja polttaa samalla askin tupakkaa.

Nyt murretut värit ja kaikenmaailman tupsut alkavat näyttää taas kivoilta, joten ei kai tässä auta muu kuin heittäytyä niiden vietäväksi.

Paita Esprit farkut Zara ballerinat Seppälä aurinkolasit jostain päin Kiinaa kello MK