No se vappu.

DSC03815.JPG

Kuulun niihin ihmisiin, jotka tykkäävät juhlia silloin kun juhlituttaa, ei silloin kun kalenteri käskee. Suurempiin juhlapäiviin liittyy aina tiettyä pakkoa, velvoitetta ja paineita, eikä illoista tule ikinä yhtä hyviä kuin tavallisista kesälauantaista tai extempore bileistä. Vappu on ollut uudenvuoden rinnalla aina pienoinen floppi, eikä tämäkään vuosi tehnyt poikkeusta sääntöön.

Olen ilmeisesti myös niitä ihmisiä, jotka lopettavat juhlinnan nuorena – tai vaihtoehtoisesti voisin lukea itseni niiden joukkoon, jotka osaavat pitää hauskaa selvinkin päin. Kahtena peräkkäisenä viikonloppuna kroppa (huom. tosiaan siis kroppa, ei pää) on mennyt sekaisin jo niin pienestä määrästä alkoholia, että pelkään kehittäneeni jonkin hylkimisreaktion. Olen nyt herännyt parina juhlayönä, tasan kaksi tuntia nukuttuani niin huonovointisena, ettei juominen kohta enää kiinnosta, jos homma jatkuu samanlaisena.

DSC03795.JPG

Olen myös niitä ihmisiä, jotka tykkäävät enemmän syömisestä kuin juomisesta. Siksi vappupäivä on aina ollut ihana, niin tänäänkin. Koska ilma oli viileä ja sateinen, laitoimme piknikin pystyyn parvekkeellemme. Koolla oli minun ja miehen lisäksi sisko ja parhaimpia ystäviä, ja pöytään katettiin kasa herkkuja. Croisanteja, juustoa ja tomaattia, hedelmiä, macaroneja, munkkeja ja simaa, kahvia, tuorejuustoa ja suolakeksejä, kakkua ja suolaisia leivonnaisia. 

DSC03803.JPG

DSC03807.JPG

Lidlin macaronit olivat muuten superhyviä. Kaikki tykkäsivät, eikä hinta muihin merkkeihin verrattuna ole suuri: 12 kappaleen paketti maksoi reilut neljä euroa. Kalliitahan nuo pienenpienet herkut tavallisen leffaillan eväiksi ovat, mutta erityistilaisuuksiin ostan niitä varmasti myöhemminkin.

Lidl on muutenkin kyllä mahtava. Brunssille tuli hintaa muutama kymppi, ja tuon ihanan vapunvärisen, 27 tulppaanin kimpun sain yhdeksällä eurolla.

Täällä napostellaan jämiä koko loppuilta ja otetaan rennosti. Taidan avata ainakin toukokuun Trendin, joka tuli painosta eilen. Muutama omakin juttu ehti jo ensimmäiseen harjoittelun aikana ilmestyvään lehteen, jännää. Kaupoissa (ja tilaajien postiluukussa) lehti on tiistaina.

DSC03821.JPG

 

 

Suhteet Ruoka ja juoma Ystävät ja perhe

(Oodi tiskirätille, kierrätykselle ja sulkumerkeille.)

DSC03739.JPG

Kävimme ystäväni kanssa lauantaina blogikirppiksellä tiedostavasti Kierrätystehdas-tapahtumassa. Kaapelitehdas oli täyttynyt kaikenlaisesta ekologisesta, kierrätysmateriaalein valmistetusta ja kauniista tavarasta. Paikan päälle sai tuoda myös nurkkiin kertyneitä turhia tavaroita ja ongelmajätettä, ja erityisesti sen takia tapahtuma oli mielestäni herättävä ja hyödyllinen. Vaikka kierrätys on nykyään joidenkin kohdalla varmasti huippuluokkaa (Eräs opettajani kertoi taloudessaan syntyvän tehokkaan kierrätyksen vuoksi vain kassillisen sekajätettä vuodessa! En usko!), on se tällaisilla laiskimuksilla usein aika retuperällä.

DSC03744.JPG

En nyt puhu pahveista, metallista ja lasista (joita oikeasti jopa erottelen ja kuskaan tunnollisesti alakerran jätehuoneeseen), vaan ongelmajätteestä. Muistan yksin asumaan muuttaessani googletelleeni esimerkiksi sitä, mitä käytetyille lampuille kuuluu tehdä, koska en vain ennen ollut joutunut sitä ajattelemaan. Lohjalla kaikki epämääräinen viedään suoraan Munkkaan kaatopaikalle, mutta pääkaupungin keskustassa, kaukana Prismoista ja suurista keräyspisteistä kierrätys tuntuu usein ylivoimaisen hankalalta.

Ei ehkä ole, mutta tuntuu. (Lamput voi muuten nykyään palauttaa näiden ohjeiden mukaan isoihin, lamppuja myyviin kauppoihin. Linkin takana neuvotaan myös, mitkä lamput voi heittää sekajätteen joukkoon.)

Mihin ihmeeseen vien esimerkiksi valtavat, Ikean huonekalupakkauksista paljastuvat styroksipalat? Oikea vastaus olisi jumalani Googlen mukaan Kivikon (dunno) tai Konalan (never entering) Sortti-piste. Se helppo vastaus (minulle ja ilmeisesti muillekin taloyhtiömme asukkaille) on sekajäte.

DSC03751.JPG

Tämä kierrättämättömyyteni (ja toisinaan kulutukseni) aiheuttaa huonoa omaatuntoa. Aina välillä (esim. nyt) päätän parantaa tapani, mutta kiire, tärkeämmät puuhat ja tunnustettu välinpitämättömyys vievät monesti voiton.

Siksi tein lauantaina ystäväni kanssa viikonlopun hyvän työn ja ostin messuilta bambu-tiskirätin (6e). Innostuneena ekologisesta ostoksestani en sen tarkemmin kysellyt tuotteen alkuperää, mutta näin luvataan nettisivuilla:

Kierti on tarjonnut kestäviä vaihtoehtoja kodin arkeen jo vuodesta 2008. Perusajatuksena on, että tuotteet ovat pestäviä ja uudelleen käytettäviä kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja. Tuotteen pitkä käyttöikä on aina kestävän kehityksen kannalta järkevää. Käytämme etupäässä ekologisia materiaaleja, kuten bambua, hamppua, luomupuuvillaa ja pellavaa.

(Thank you again, big G.)

DSC03757.JPG

Bambu-rättiä voi siis teoriassa käyttää muutamankin vuoden. Lisäksi rätti on ihan supernätti (sori, oli pakko) ja sopii sisustukseemme niin hyvin, että sitä voi pitää esillä. Toisin kuin Lidlin värikkäitä tiskirättejä, jotka joutavat nyt muuten roskikseen.

Ai pahus, sinne sekajätteeseen siis.

DSC03778.JPG

 

 

P.S. HYVÄÄ VAPPUA, JUHLIKAAHAN TIEDOSTAVASTI 🙂

Puheenaiheet Sisustus Ajattelin tänään Vastuullisuus