Vaaleanpunaista pellavaa.

DSC03639.JPG

Milloinkohan viimeksi vaaleanpunainen on ollut pinnalla? 90-luvulla? Päälläni oleva bleiseri on vanhaa H&M:n mallistoa, ja veikkaisin sen olevan ajalta, jolloin itse en shoppaillut vielä yhtään missään. Siis ajalta, jolloin suurehkossa niskalapussa luki valkoisella pohjalla suurin mustin kirjaimin H E N N E S  c o l l e c t i o n.

Löysin pellavajakun Kaivarin Kanuunasta kympillä (mukaan sain settiin kuuluvat housut, mutta epäilen, että kokoasu on ihan pikkuisen too much?) Väri kiinnitti huomioni tietysti ensimmäisenä, mutta malli ja materiaali osuivat myös aivan nappiin. Pellava näyttää ihanan kesäiseltä ja kestää ilmeisesti monta vuotta loistokunnossa.

DSC03662.JPG

DSC03669.JPG

Pesulapussa kuitenkin kiellettiin vesipesu kokonaan. Koska vaatteet ovat minulle käyttötavaraa, jätän tällaiset tuotteet yleensä kauppaan, tai heitän ne vaihtoehtoisesti sormet ristissä pesukoneeseen. Mihinkään kuivapesuihin kirppisvaatteita en ikinä suostuisi viemään, enkä toisaalta ostaisi pesulahoitoa vaativaa kallista vaatettakaan. Joten jälleen kerran, pienen googlailun jälkeen, uhrasin jakun ja housut pesukoneen hieno-ohjelmalle.

DSC03674.JPG

Ja hyvä tuli, enkä itse ainakaan huomannut varoitettua 5–8 prosentin kutistumista. Vaatteiden jälkihuolto olikin sitten ihan eri juttu: prässäämisessä meni aivan tuhottomasti aikaa. Varsinkin, kun kokeilin koko hommaa elämäni ensimmäistä kertaa vailla minkäänlaista tietoa toimenpiteen saloista. Muistan pienenä katselleeni, kun isi prässäsi housujaan tulevaa työpäivää varten, mutta muistikuvani rajoittuvat aikalailla siihen, että jotain liinaa siinä kai käytettiin. Mustat lesket pyöri telkkarissa, silitysrauta höyrysi ja lopputulos oli kuin olikin melko sileä.

Sitä paitsi pellavanhan kuuluu olla luonnollisen ryppyistä.

DSC03655.JPG

Bleiseri H&M / second hand farkut Bik Bok Never Denim
kengät Seppälä paita H&M aurinkolasit Cubus

 

 

Muoti Ostokset Päivän tyyli Trendit

Suditut salipöksyt.

DSC03712.JPG

Innostun harvoin urheiluvaatteista. Olen säästänyt rahani aina mieluummin muihin vaatteisiin ja urheillut useimmiten vanhoissa topeissa ja alennusmyynneiltä ostetuissa trikoissa. Toisin kuin kaikkialla muualla, salilla asuni ei todellakaan mätsää.

Muiden päällä kivat urheiluvaatteet näyttävät ihanilta, ja uskon niiden tosissaan motivoivan jotakuta kampeamaan itsensä sohvalta salille, mutta itselleni salikamppeet eivät ikinä ole olleet iso juttu. Hyvät kengät ja urheiluliivit olen terveyssyistä tietysti hankkinut, mutta muuten on oikeastaan aika sama, millaiset vaatteet heitän päälle salille, tanssitunnille tai lenkille. Hikisiksi ne menevät kuitenkin, enkä liikkumiseen keskittyessä edes ehdi nauttia vaatteista. Peilistä tuijotetaan sitä habaa, piruettia tai ojennettua nilkkaa, ei täydellistä asua.

DSC03698.JPG

Kunnes sitten toukokuun Cosmoon oli listattu halpaketjujen omia urheiluvaatemallistoja. Ja niiden joukkoon yhdet silmiinpistävät ja alitajuntaan tunkeutuvat housut. Noi mä tahdon.

Trikoot olivat juuri sellainen vaatekappale, jota en osannut kaivata, tiennyt toivoa tai ajatellut haluta. Vaikka olen nähnyt pitkin kevättä hauskoja, kuviollisia urheiluhousuja, mitkään eivät aiheuttaneet sen suurempaa pakkomiellettä. Kivat joo, mutta kyllä mä pärjään ilmankin. No, näitä ilman en pärjännyt.

En ole yhtään vakuuttunut maalaustellisten printtien tulemisesta, mutta nämä suditut pöksyt olivat enemmän kuin tervetulleet. Vieläkin varmempi housujen ja kroppani liitosta olin, kun myymälän rekillä roikkuivat enää yhdet, juuri omaa kokoani olevat housut. (Tai no, olisin ollut ihan yhtä varma vaikka housuja olisi roikkunut rekillä kasapäin, mutta tykkään ajatella asiat aina kohtalon kautta.) Tykkään trikoista niin kovin, etten menisi vannomaan, vaikka nämä nähtäisiin jalassani joskus kaupungillakin.

Kun enhän siellä salilla vaatteista niin välitä.

DSC03732.JPG

Urheiluhousut 19,95 €, H&M.

 

Muoti Liikunta Päivän tyyli Trendit