Vihaan sitä, kun kotona ei ole ruokaa. Olen pienestä pitäen tottunut siihen, että jääkaappi (ja usea muukin keittiön kaappi) on täynnä, ja että jotain kunnollista syötävää löytyy aina. Tästä on kiittäminen isää ja erittäin toimivaa ruokahuoltoa – enpä haluaisi laskea niiden 18 vuoden aikana kotiin kärrättyjen kauppakassien määrää.

Siksi opiskelijoinakin kaapistomme on täytetty kuivamuonalla, eikä jääkaappi ole oikeastaan ikinä tyhjä. Kaveritkin ovat usein päässeet ihmettelemään ruoan määrää, ja siksi olikin kumma, kun eräänä iltana kasasin tämän annoksen.

Söin mantelilastuja, banaania ja pakastemustikoita maidolla.

Halusin ihan välttämättä jotain makeaa, ja kun muuta ei löytynyt (kukakohan ne kaikki keksit ja suklaat olikaan ehtinyt syödä), keräsin kaikki jämät kasaan. Annos oli oikeastaan tosi hyvä ja ihan superterveellinen.

Yhtä paljon kuin inhoan ruoatonta kotia, vihaan ruoan heittämistä pois. Suuresta määrästä huolimatta ruokaa ei lennä meillä melkein ikinä roskikseen, ja saan ihan hirmuista nautintoa jämien syömisestä. Ehkä sekin oli yksi syy, miksi tämä jälkkäri oli niin hyvä: sain vihdoin kaksi muuttoa kärsineen, glögikautta varten ostetun mantelilastupussin käytettyä.