Päätimme päätin, että miehen synttäreitä juhlitaan kolme viikkoa etukäteen. Paras syy päätökseen oli se, että koska nyt ollaan aikuisia, synttäreitä voi juhlia ihan koska vain haluaa (ja koska mies ei oikeana synttäripäivänä ole Suomessa). Toinen syy oli lahjan löytyminen ja sille annettu kahden viikon vaihto- ja palautusaika. Kolmas syy oli se, että miehen viettäessä iltaa kavereiden kanssa oli aikaa leipoa täytekakku.
Lankalauantain ilta kului siis Stockmannin season saleilla, ruokakaupassa, lahjaa paketoidessa ja kakkua leipoessa. Olin ihan valtavan tyytyväinen upeaan, gluteenittomaan ja laktoosittomaan banaani-kinuskikakkuuni vielä illalla, mutta aamulla se näytti tältä:
Siis miinus tuo jo syöty pääty, se sentään oli tallella. Mutta banaaniviipaleet olivat tummuneet, ja niitä peittänyt kinuski oli valahtanut kakun läpi lautaselle. Eihän siinä voi noin käydä! No, onneksi meillä ei muutenkaan syödä hirveen laifstailisti ja mies on tottunut epämääräisiin kokeiluihini, joten kakkua maistettiin rohkeasti. Ja miten hyvää se olikaan!
Pohjana oli ihan tavallinen sokerikakkupohja, mutta gluteenittomilla jauhoilla. Kakun salaisuus oli täytteessä (ja ehkä yöllä tapahtuneessa läpikotaisessa kostutuksessa..).
Sivelin kakkupalat reippaasti mehulla mehun puuttuessa monivitamiiniporetablettijuomalla. Sekoitin täytteeksi 2,5 dl maitorahkaa, hedelmäpiltin ja sokeria, ja levitin sitä pohjan päälle. Viipaloin seuraavaksi kerrokseksi banaania, ja lisäsin niiden päälle loput täytteet. Asetin toisen kakkupohjan rahkan päälle, ja lisäsin nuo kakussa näkyvät banaanit (ja jos olisin tiennyt niiden jäävän noin hyvin näkyviin, olisin panostanut koristeluun ihan pikkuisen enemmän).
Koko komeuden päälle pursotin kinuskikastiketta. Aamulla sitten pohdin, olisiko sen pitänyt kuitenkin olla sitä kattilassa tehtyä tahnaa, eikä jäätelökastiketta. Ehkä. Vatkasin kermavaahdon paksuksi, ja pursotin sen muovipussista kulmaan leikatun reiän kautta kakun reunoille. Valmis!
(En muuten i k i n ä leivo täytekakkua, enkä varsinkaan kinuskikuorrutteista sellaista, joten yllätyin aika kovin aamulla, kun mies kertoi aina pienenäkin saaneensa synttäreillä juuri banaani-kinuskikakkua. Taas yksi lisäosoitus siitä, että kohtalolla on elämässä ihan varmasti näppinsä pelissä. Ja että aina kannattaa pitää kinuskikastiketta jääkaapissa.)
Tästä se ajatus sitten lähti. Lahjasta. Mies ei toivonut tänä vuonna mitään erityistä, enkä rehellisesti sanoen ollut uhrannut vielä ajatustakaan synttärilahjalle. Kunnes se tuli vastaan pöydälle viikattuna.
Paita suorastaan huusi miehen nimeä, ja nappasin sen mukaani nopeammin kuin ikinä mitään ostosta. Paita on Tiger of Swedenin ja materiaali pehmeää ja paksua puuvillakangasta, ja vaikka olin paidasta varma kassalle kipittäessäni, lahjan antaminen jännitti. Kun ilmoitin aamulla, että tänään on luvassa synttärit, oli mies pakettia avatessaan vähintään epäileväinen. Ja niin oli vielä vaatteen nähdessäänkin, mutta päälleen laitettuaan kirjaimellisesti pomppi innosta. Ja peilaili koko aamun. Ja toisteli päivän, että miten onnistuitkaan ostamaan näin kivan lahjan.
Lisäksi sujautin pakettiin Tiger of Swedenin bokserit. Edellisinä vuosina mies on ollut mukana valitsemassa lahjaansa, jotta saa varmasti mieleistään. Parin vuoden takainen synttärilahja näkyy tuossa ranteessa, ja viime vuoden lahjan voi käydä kurkkaamassa täältä.
