Murusia.
Joskus kannattaa vain antaa olla. Niin kuin vaikka silloin, kun haarukoit vähän liian kovaa, ja onnistut heittämään kasan murennettua fetaa keittiön lattialle.
Olen toisinaan koittanut noudattaa ohjetta, jonka mukaan mitään ei kannata siirtää huomiseksi. Usein se, minkä voi tehdä tänään, kannattaa tehdä heti eikä lykätä eteenpäin. Kuinka usein olenkaan naputellut koulujuttuja viimeisenä iltana, vaikka aikaa olisi ollut viikkoja. Tai pessyt vessaa juuri ennen vieraiden saapumista. Tai ostanut lyyran valmistujaispäivänä matkalla koululta kotiin, loukkaantuneen äidin puhistessa takapenkillä.
Joskus kuitenkin sen, minkä voi tehdä tänään, voi tehdä myös huomenna. Tai fetajuuston tapauksessa kahta tuntia myöhemmin.
Olin raahautunut kotiin pitkän työpäivän päätteeksi ja kasasin salaattia lautaselle, kun valitettava vahinko sattui. Kirosin hetken mielessäni ja katselin lattiaa peittäviä murusia epätoivoisena. Näin mielessäni pyyhkimisyritysten jälkeiset liiskaantuneet juustonmurut tahmana lattiassa, eikä imurointi tuntunut yhtään sen paremmalta idealta.
Joten otin salaattini, astuin varovasti pois fetan keskeltä ja rojahdin tyytyväisenä sohvalle pariksi tunniksi. Kun vihdoin nousin ja tarkastin keittiötilanteen, olivat fetat kuivuneet pikkuisiksi käppyröiksi. Pyyhin ja nostelin ne käteeni ilman minkäänlaista sotkua, ja olin hyvin onnellinen hetkellisestä jaksamattomuudestani.
Joskus kannattaa vain antaa olla.
