Tein Zarasta löydön, joka sai minut hymyilemään leveästi jo ostosiltana, mutta vielä paljon leveämmin seuraavana päivänä, kun tajusin mitä oikeastaan olinkaan ostanut.

Kävin tosiaan palauttamassa tämän mekon, ja selasin samalla loput alerekit läpi. Sovitin muutamaa juttua, mutta mukaan lähti vain tuo yksi täydellinen vaate, pikkuinen narutoppi. Epäilen, että toppi on sama kuin eräällä ystävälläni, jonka päällä ihailin vaatetta ensimmäisen kerran, mutta kauhistelin hintaa. Nyt se tuli vastaan hullussa alennuksessa, ja koska näytti päälläkin hyvältä, pohdin hetken ja kipitin kassalle.

Vasta kotona vilkaisin materiaalilappua, joka ilmoitti vaatteen olevan 100% mulberry silkiä. Okei, silk, mutta mikä mulberry?

Seuraavana päivänä googletin materiaalin ja selvisi, että se on parasta ja kalleinta silkkiä koko maailmassa. Juuri sitä, mitä valmistetaan Bombyx mori -silkkiperhosen toukkien koteloista.

Pieni luonnontieteilijä sisälläni heräsi, ja lueskelin silkin valmistuksesta muutaman artikkelin. Tuo mulberry-etuliite on toppini materiaalissa siksi, että perhosentoukille syötetään koko ikänsä vain ja ainoastaan mulperipuun lehtiä. Ne kasvattavat painoaan tällä ravinnolla 10 000-kertaiseksi elämänsä eli kuukauden aikana. Toukkia myös varjellaan vahvoilta hajuilta ja ääniltä, jotta mikään ei pääse häiritsemään niiden kehitystä. Voihan.

Mulberry silkistä tulee ruokavalion ja huolenpidon ansiosta luonnonoloissa eläneiden toukkien silkkiä vahvempaa, ja se onkin vahvin olemassa oleva luonnonkuitu, päihittäessään jopa teräksen. Uskomatonta. Lukemani artikkelin mukaan yhden toukan kotelosta voi saada jopa 1400 metrin pituisen kuidun, joita tarvitaan silkkilangan kutomiseen neljästä ylöspäin.

Nämä kaikki luvut kuulostavat mielestäni aivan liian isoilta, mutta minkäs teet, luonto on ihmeellinen.

Bombyx mori lat. ”silkworm of the mulberry tree”, vaikkakin suora käännös on ”silkkitoukka kuolee”.
Kamalaa.

Näin sympaattisen oloisen otuksen ansiosta minulla on nyt upea toppini. Vaatteessa on kangasta vain nimeksi, mutta alkuperäinen hinta oli silti 59,95 €. Maksoin topista 12,95 €, ja vaikka olen iloinen uudesta aarteestani, tuntuu tekoni lähes ryöstöltä. Melkein toivon, että Zara olisikin huijannut tiedot tuotelapussaan, eikä vaatteeni vuoksi olisi tehty ihan noin paljon hommia.

Toisinaan on kuitenkin tarpeellista pysähtyä pohtimaan, mistä ne loputtomat riepumme tulevatkaan (ja mitä kaikkea jännittävää tässä maailmassa tapahtuukaan). Ja joku vielä väittää, että muoti on vain pintaa.

(Kuvat nappasin valitettavasti Googlesta, kun en ihan Kiinaan asti voinut lähteä kuvaamaan, mutta halusin välttämättä näyttää mimmoisesta mönkijästä on kyse.)