Eeva Kolu teki viimeisimpään Trendiin jutun, johon hän kokosi pieniä, ihania asioita, joita synkäksi mielletyssä ja usein tapahtumaköyhässä marraskuussa kannattaa tehdä. Jutusta tuli todella lämmin olo, eikä pimeä syksy yhtäkkiä tuntunutkaan enää niin kauhean kamalalta. Katsoin omaa syksyäni (Instagramin avulla) hieman taaksepäin, ja tajusin omiinkiin synkkiin kuukausiini mahtuneen monta kivaa juttua.

Vaikkapa nyt nuo pallosukat. Saimme sattumalta samaan aikaan vanhemmiltamme tuommoiset, ja johan riemu repesi, kun kotiuduimme viikonloppureissulta ja vedimme sukkasisarukset jalkaan.

Toinen lämmin ja pehmoinen paketti olikin sitten vähän isompi. Mies osti meille sohvan, kun muutimme isompaan asuntoon, johon sohvaakin vihdoin tarvittiin. Muutaman kerran siinä on jo vieraita majoitettu, ja kerran itsekin nukuttu.

Yksi parhaimmista ostoksista tänä syksynä olivat uudet korkkarit. Tavalliset, mustat korkokengät puuttuivat kokoelmasta, ja löysin todella kivan parin onneksi alennuksesta. Kengät ovat ulkoa ja sisältä nahkaa, eivätkä maksaneet kuin kolmekymppiä 60% alennuksella. Vaikken enää pitkään aikaan ole käynyt Spirit Storessa, tällä kertaa pikavisiitti kannatti.

Yksi maukkaimmista leffailloista vietettiin juustojen, viinin, omenoiden ja viikunahillon kera. Äitini toi hillon tuliaisena Kroatiasta, ja sen seuraksi viipaloimamme Kappeli-juusto oli aivan taivaallista! Ilta taisi olla vielä keskellä viikkoa, mutta viini maistui varmaankin juuri sen takia niin hyvin.

Viikunahillon ja Kappelin loputtua siirryimme juustohillohimoissamme aivan tavalliseen Oltermanniin ja kotitekoiseen omenahilloon, joka toimi yhdistelmänä myös oikein hyvin.

Jo monena vuonna tavaratalojen joulukrääsä on enemmänkin ahdistanut kuin ilahduttanut, mutta nyt Stockan jouluosaston nähdessäni hihkuin kuin pikkulapsi. Olisin voinut jäädä hypistelemään koristeita ikuisuuksiksi ja ostaa omaksi vaikka mitä, mutta miehen äänekkäät huokailut ja paikalta pakeneminen alkaessani kuvaamaan saivat minutkin palaamaan maan pinnalle joulun ihmemaasta.

En vain vieläkään voi millään olla kuvittelematta isoa, korkeahuoneista, valoisaa asuntoa, joka on koristeltu jouluksi valkoisella ja hopealla. Ah.  

Viime lauantai-iltana lähdimme kunnolla ulos syömään, ja kävimme pihviannoksilla Manhattan Steak Housessa Espalla. Tilasimme annoksemme ja lasilliset viiniä, höpöttelimme ja vietimme oikein mukavan illan.

Näytimme pöydässämme varmaan ulospäin oikein aikuisilta, mutta jälkeenpäin kuiskasin miehelle, että ei musta oikein vieläkään tunnu isolta, tuntuuks susta? Jotenkin tuommoiset illalliset ja muut tuntuvat edelleen siltä, että olen lapsi aikuisen vaatteissa ja vain vierailulla maailmassa, johon en vielä kuulu. Vaikka välillä kovasti yritänkin. Hassua sinänsä, olen kuitenkin jo ihan selkeästi aikuisen ikäinen. Jännä nähdä, milloin sitten tunnen itseni oikeasti isoksi.

Kunhan lunta vielä tulee, tumma syyskausi muuttuu talveksi. Jouluvalot valaisevat jo kaupunkia, samoin minun mieltäni. Olen parina iltana koulusta tullessani hymyillyt yksikseni Helsingin kauneudelle ja tuntenut itseni samalla ihan pöpipääksi. Toisaalta on ihana huomata, etten tarvitsekaan kesää ja lämpöä ollakseni iloinen, vaan pimeiden kuukausien jälkeen vain kaupunginkin valot saavat sen aikaan.

Loka-marraskuuni on ollut täynnä pieniä juttuja, jotka ovat rikkoneet arkea juuri sopivasti. Pikkujoulukauteni alkaa lauantaina samalla, kun marraskuu loppuu. Edessä onkin oikein bilekausi, sillä pikkujouluja on luvassa peräti viidet!

Marraskuun viimeiset päivät saavat puolestani olla yhtä pimeitä kuin edelliset, kun joulukuussa saankin sitten nauttia taas kaikesta muusta kuin koti-illoista. Yritän silti huomata niitä kivoja pikkujuttuja muulloinkin kuin marraskuisin.