WKND
Huh, seitsemän päivän blogitauko! Sain vihdoin kaivettua kameran muuttolaatikosta, ladattua viime viikonloppuna tyhjentyneen akun ja siirrettyä kuvat koneelle. En avannut kannettavaani muuttohälinöissä viiteen päivään, joten hiljaisuuteni selittää mieletön kiire töiden, treenien ja muuton kanssa. Nyt hieman helpottaa, ja saankin näytettyä teille parhaimmat otokseni viikonlopun WKND Festivaleilta!
Far East Movement aloitti perjantain bileet.
Sitä seurasi ah aina yhtä ihana Cheek. Joka muuten ihan varmasti katsoi tuhansien tyttöjen joukosta just mua kuvanottohetkellä.
Ja pakaraa vilkkui. Etenkin perjantaina tunsimme tyttökavereideni kanssa itsemme supervanhoiksi. Festareiden keski-ikä oli ehkä 16, joten me 22-vuotiaathan olimme ihan mammoja farkuissamme ja lämpimissä takeissamme.
Tämän vuoden alue ei ollut läheskään yhtä kiva kuin viime kerralla. Järjestelyt toimivat kuitenkin hyvin, vaikka lavajakoa olisikin voinut harkita paremmin. Lauantaina jäi näkemättä Cazette ja monet muutkin keikat menivät täyteen, joten uskon kävijöitä harmittaneen. Ilma onneksi suosi huonoista ennusteista huolimatta!
Perjantaina olin liikkeellä farkuissa, valkoisessa collegessa ja converseissa. Asua täydensi ihka ensimmäinen koulureppuni, jonka sain aloittaessani ensimmäisen luokan vuonna -98. Reppu löytyi lapsuudenkodin varaston kätköistä, ja on niin söpö, että pääsee varmasti jatkossakin reissuun mukaan. Heitin muuten ylipäänsä repun selkään ensimmäistä kertaa noin kuuteen vuoteen! How hipster.
Benji-hyppääjiä kiisi ilmassa kahden päivän ajan jatkuvalla syötöllä. Ehdottomasti suloisimpia olivat pariskuntahyppääjät, jotka halasivat toisiaan tiukasti maahan asti.
Armin Van Buuren piti kovat bileet, ja keikka näytti tosi kivalta ilta-auringossa!
Perjantai-ilta huipentui Calvin Harrisiin, joka on yksi ehdottomista lemppareistani tällä hetkellä.
Lauantain ensimmäinen keikkamme oli ihanan Innan. Olin hieman epäileväinen artistin suhteen, mutta nainenhan oli supersöpö ja hyvä live-esiintyjä. Pisteet Innalle tunnelman nostattamisesta heti iltapäivästä lähtien!
Lauantai oli kylmempi ja sateisempi päivä, joten jalassa olivat conssien sijaan kumpparit ja päällä siskolta lainattu college. Ei yhtään tyyliäni, mutta sopi festarimeininkeihin loistavasti! Thanks, sis!
Hiuksillekin olisi tosiaan voinut tehdä jotain.. Kostean ilman takia en niitä kuitenkaan alkanut laittaa, sillä luonnonkihara pehko ei kauaa malliaan tuossa säässä pidä. Pikkuisen kuitenkin hävetti kulkea niiden nättien farkkushortsityttöjen joukossa pelkällä ripsivärillä ehostettuna… Yritän kovin välttää sitä mulla on poikaystävä ei tarvii näyttää hyvältä -asennetta, mutta toisinaan mukavuus vain vie voiton.
Ilta huipentui David Guettaan. Bilepappa oli iskussa ja sai ihmiset paremmin mukaan kuin kukaan nuorempansa. Nauroin ääneen, kun DJ kyykytti koko 20 000 päisen yleisön. Siis kirjaimellisesti sai meidät kyykkyyn, ”Get on the f***ing ground now!”, ja hieman hämmentynein ilmein ihan jokainen totteli. Sieltä sitten pompattiin tanssimaan, kun Guetta antoi luvan.
Alueelta poistumiseen meni molempina iltoina hetki aikaa, kun metrot tungettiin ääriään myöten täyteen. Ilmeisesti kuljetukset onnistuivat hitusen paremmin kuin viime vuonna, mutta parannettavaa ensi kerralle on vielä. Nämä mammat suuntaavat ensi kesänä kylläkin ikäistensä joukkoon, ja valitsevat WKND:n sijasta luultavasti Summer Soundin. Kiva festari tämäkin kyllä on, ja alaikäisille varmasti vielä huipumpi kokemus!
