Luovan työn dilemma
Minulla on kuulkaas ollut ihanat pari viikkoa.
Olen lukenut lehtiä ja katsonut elokuvia, sarjoja ja tv-ohjelmia laidasta laitaan. Selannut nettiuutisia ja avannut Hesarin ensimmäistä kertaa niin pitkään aikaan, etten kehtaa edes myöntää. Nukkunut tarpeeksi, ollut stressaamatta ja ehtinyt pyöriä somessa niin paljon kuin sielu sietää. Olen haahuillut kaupungilla, nähnyt perhettä ja ystäviä ja käynyt miekkosen kanssa kävelyllä. Olen kokeillut erilaisia ruokia ja jaksanut innostua uudelleen tanssista. Olen huomannut, kuinka kuukausien kiireen aiheuttama paine on vähitellen hälvennyt ja kaikki aistit terävöityneet.
Töitä en sitten ole tehnyt nimeksikään, ja kaiken tämän seurauksena pääni tuntuu pursuilevan energiaa, inspiraatiota ja ideoita enemmän kuin aikoihin.
Olen tuskaillut pitkään tämän luovan ammattini kanssa, sillä sen toimimaan saaminen tuntuu suoraan sanottuna mahdottomalta tehtävältä. Kun teen töitä, inspiraatiolle ei jää aikaa, ja kun annan pelkille ajatuksille tilaa, palkkaa ei tipu mistään. Toimittajan pään pitäisi pursuta noita mainitsemiani energiaa, inspiraatiota ja ideoita jatkuvasti, mutta oma pääni on ollut viimeiset pari vuotta yhtä söhryä. Olen ihmetellyt toisten kykyä keksiä koko ajan uutta ja ihmeellistä ja murehtinut samalla sitä, ettei omasta freelance-urastani tulisi tällaisella aivotoiminnalla yhtään mitään.
Koulussa luennoitsijat ja alan ammattilaiset nimittäin toitottivat, että toimittajan pitäisi olla ihan aina perillä maailman menosta tai mieluummin jopa edellä sitä, lukea monipuolisesti lehtiä ja kirjallisuutta, seurata omia ja vähän kaikkien muidenkin mielenkiinnonkohteita ja havainnoida ympäristöään lakkaamatta.
Kuulostaa tosi kivalta toimenkuvalta, mutta tähän päälle pitäisi ehtiä tehdä sitten niitä töitäkin. En tiedä muista, mutta minä havainnoin kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen mieluiten esimerkiksi sohvanpohjaa tai Niko Saarisen my storya. Miten ihmeessä ihmiset ehtivät?
Lohdullista tässä on onneksi se, että kaltaiseni sumuaivonkin ajatukset näköjään kirkastuvat, kun töitä ei paiski ihan taukoamatta. Tällaiset luovat tauot voisivat olla siis useamminkin ihan paikallaan.
Nyt pitäisi enää keksiä, kuinka saan yhdistettyä luovan haahuilun eli sen maailman havainnoimisen ja ysistä viiteen koneella istumisen. Siihen asti, kunnes joku tuplaa vuorokauden tunnit, kaikki vinkit otetaan vastaan.
faux fur coat, RIBBed polo neck jumper & jeans MARKS & SPENCER / watch DANIEL WELLINGTON / sunglasses LINDEX / tote bag MANSUR GAVRIEL
Translation: You have as many hours in a day as Beyoncé.
