Syyskuu toi tullessaan syysmasennuksen. Oikeastaan melankolinen olotilani johtuu luultavasti flunssasta ja siitä, että poikaystäväni lähti maanantaina takaisin Turkuun ja olen joutunut kipuilemaan yksin, mutta syksyä on helpompi syyttää.
Alkuviikon synkimmistä päivistä selvittyäni aloin nähdä koulutehtävien, deadlinepäivien ja käytettyjen nenäliinojen sijaan taas pieniä juttuja, jotka tekevät päivistä hieman parempia.
Yksi viikkoni kohokohdista oli ehdottomasti Harri Koskisen Block -lampun saapuminen pitkän odotuksen jälkeen. Tämän ihanuuden avulla jaksan hymyillä varmasti koko syksyn! Tai ainakin syyskuun. Puoliväliin asti.
Tulos hyvin hienovaraisesta syntymäpäivälahjatoivevihjauksesta, ah tätä rakkautta.
Onnenhuumassani aloin pohtia niitä pieniä ja arkisia asioita, jotka saavat elämän maistumaan, mutta jotka harmillisen usein jäävät huomiotta keskittyessämme vain kaikkeen negatiiviseen. Miten vaikeaa on yksinkertaisesti nauttia hetkestä?
Pääsin viime viikolla pitkästä aikaa balettiin. Päätin nauttia Romeosta & Juliasta täysillä, tuntea jokaisen kohtauksen luissa ja ytimissä, seurata silmä tarkkana jokaista liikettä. Oli haastavaa, mutta eivätpähän päässeet ne elämäni kolme tuntia lipumaan huomaamatta ohi.
Väliajan Macaron leivosten parissa puolestaan oli hyvin vaivatonta nauttia hetkestä. (Näissäkin kyllä se elämän negatiivinen puoli: 4,50 euroa.)
Syyskuu alkoi sateisena lauantaina. Huono ilma ei kuitenkaan elämästä nauttivalle minälleni ollut tekosyy jäädä sisälle mököttämään (koko päiväksi), vaan lähdimme reippaasti lauantai-iltapäiväkävelylle (ostoksille) Aleksille. Olin sateesta oikeastaan ja oikeasti ihan iloinen, sillä sain upouudet syysvarusteeni käyttöön: nilkkapituiset kumisaappaat ja rakkauttaensisilmäyksellä-sateenvarjon! Huom. sateenvarjo soveltuu yhdelle (ei kahdelle) henkilölle.
Sateinen lauantai kääntyi aurinkoiseksi alkuviikoksi, ja juostessani maanantaina ympäri kaupunkia löysin taas yhden pienensuuren syyn hymyyn. Tositosi kliseistä, mutta aurinkoinen, jo syksyltä tuntuva aamu saa minut aina loistavalle tuulelle.
Osittain pukeutumisen takia. Kerrankin Suomessa voi yhdistää villapaidan, shortsit ja ballerinat, käyttää paksuja huiveja vielä ilman takkia ja tehdä syksyn muotivillitysten varjolla uusia kokeiluja. Itse piristin keskiviikkoaamuani ja tein ensimmäisen (ei niin villin) sukkakokeiluni.
Ihmettelen edelleen, miksi muotilehtien sivuilla sukkien käyttäminen korkokenkien kanssa on OK, mutta suomalaismiesten sukat sandaaleissa -lomatyyli ei.
Omaan kokeiluuni olen tyytyväinen ja saatan jopa toistaa sen, vaikkakin joka kerralla jalkoihin katsoessani mieleeni nousivat ensimmäisinä rokokoo ja aatelismiehet.
Ajattelin jatkaa anti-oravanpyörääni ja ottaa aikaa näiden pienien juttujen etsimiseen, löytämiseen ja varsinkin niistä nauttimiseen. Maistuu se puurtaminen sitten vähän paremmalta.
