Vaikken itse sitä vielä myönnäkään, minulle on kehittynyt ilmeisesti jonkinlainen tyyli. Ystävät ja työkaverit kommentoivat usein tietynlaisista vaatteista, että joo, toi on ihan sun näköinen. Viimeksi sain tällaisia kommentteja esimerkiksi tästä takista. Hyvin usein ne omantyyliset vaatteet ovat hempeitä, vaaleita harmaita tai beigejä, usein valkoisia, hyvin yksinkertaisia ja hieman telttoja.

Yksi harvinaisista piirteistä tyylissäni on se, etten valitse lähes koskaan päälleni mustaa. Muiden turvaväri ei sovi mielestäni itselleni ollenkaan, ja etenkin kokomustassa näytän omin silmin katsottuna hassulta ja pikkuisen liian gootilta. Siksi vaatekaupasta tarttuu harvoin mukaan mitään mustaa.

Siksi oli myös hassua, että yhdistin uuteen, katseeni jostain kumman syystä tiukasti kiinnittäneeseen mustaan neulemekkoon, mustiin sukkiksiin, mustiin kenkiin ja mustaan laukkuun vielä kaiken lisäksi nenärenkaan, jota en ollut uskaltanut käyttää vielä kertaakaan aiemmin. Ihailin nose cuffeja kaikkialla missä niitä näin, mutta keskellä omaa naamaani se oli aika raju, eikä siis mun näköinen yhtään.

Juuri siksi kokonaisuus taisi olla niin ihana.

Sain mustasta asusta ilmeisesti rohkeutta myös renkaaseen. Tunsin itseni koko päivän kunnon voimanaiseksi ja kävelin jopa vielä itsevarmemmin kuin tavallisesti. Olo oli ihan rebel, ja olen varma, että mummot katsoivat bussissa vähän kieroon. Mahtavaa. Pelkällä värin ja korun paikan vaihtamisella saa päiväksi ihan uudenlaisen asenteen.

Seuraavana päivänä palasin tuttuun ja lähdin liikkeelle turvabeigessä neulemekossa, samassa kampauksessa ja ylipolvensaappaissa, jolloin fiilis oli kotoisampi ja semmoinen arianagrande. En siis luovu niistä mun näköisistä vaatteista ja tyylistä, mutta yritän pitää mielessä sen, kuinka paljon vaihtelu virkistääkään.

Takki ja neulemekko Marks & Spencer / kengät Vagabond / laukku 3.1 Phillip Lim / nose cuff Asos

Translation: This knitted dress & the golden nose cuff are to die for. Not my usual style at all but oh so fab.

*postaus sisältää mainoslinkkejä