Kukkakimppu kauniille ja rohkeille
Olen ihmeen kunnostautunut teatterikävijä ottaen huomioon sen, etten välttämättä ymmärrä taidemuodosta sen syvällisempiä. Olen onnekseni onnistunut ympäröimään itseni ihmisillä, jotka sekä ymmärtävät että myös tekevät sitä.
Kirjoitin jo kesällä kolmesta esityksestä, joista pidin. Nyt pääsin katsomaan taas uutta teosta, Kauniita ja rohkeita. Vanha työystävä, Jussi Lankoski, käsikirjoitti ja ohjasi näytelmän, jossa pohditaan, mitä merkitsee kauneus ja mitä tarkoittaa olla rohkea.
”Kun matkustan sisimpään löydän kaunista ja rumaa, uskallusta ja pelkoa. Valoa ja pimeyttä. En tiedä mitä elämä on tai mitä se tulee olemaan. Mikä on oikein ja mikä väärin. Näen, koen, tunnen. Tämä on esitys tunteista. Tämä on esitys kauniista ja rohkeista, jotka myös satuttavat.”
Näytelmää esitetään parhaillaan Mustikkamaalla pienessä ulkokatsomossa viiden näyttelijän voimin. Istuin yleisönä tunnin ajan, ja vaikka olisin voinut miettiä, mitä näytelmästä pitäisi ajatella, mitä se haluaa sanoa nykymaailmasta, tai edes mitä asioita nappaisin esityksestä kirjoitettavaksi blogiin, päässäni risteili paljon muuta.
Ajattelin esimerkiksi, että oho onpa söpö tuo partasuinen näyttelijä (Jaakko Perilä), mutta miksi sen naama on sutattu maalilla. Sitten ajattelin, että ihan varmana on perunajauhoa tuo kokkeli. Sen jälkeen yritin miettiä, miksi toi tyyppi (Karlo Haapiainen) näyttää niin tutulta, oonkohan törmännyt siihen jossain muussa esityksessä. Kunnes tajusin, että eikä! Tyrion Lannister!! Ehdin myös ajatella, että eiiii nyt noi ihan varmana osallistaa yleisöä pliis älkää osallistako. Eivät osallistaneet, huh.
Monessa kohtaa mietin, kuinka kylmä näyttelijöillä varmasti on. Ja yhtä monessa kohtaa olin iloinen, että yleisöstä oli huolehdittu viltein ja sateenvarjoin. Ajattelin myös, kuinka ihanaa on, että taitavat tekijät jaksavat tehdä. Ihan vain puhtaasta halusta ja intohimosta siihen tekemiseen.
Lopulta huomasin myös, että vaikka luulen, etten tajua, sain taas paljon oikeaa ajateltavaa. Sain pidätellä pokkaa ja ihan vähän kyyneliäkin, miettiä syvällisiä ja eläytyä yhteen uuteen tarinaan, unohtaa kaiken Mustikkamaan ulkopuolisen hetkeksi.
En osaa kuvailla näytelmää kauniisti, rohkeasti, syvällisesti tai oikein pinnallisestikaan, mutta ehkä ei tarvitsekaan. Eräs viisaana pitämäni teatterintekijä ja ystäväni kirjoitti hetki sitten omalle palstalleen yhdeksän kohdan muistilistan teatterikävijälle. Siinä kerrottiin esimerkiksi, että ”Sen sijaan, että mietit esityksen jälkeen, mistä pidit ja mitä inhosit, voit miettiä mitä näit ja koit. Silloin et juutu arvostelemaan, vaan pohdit kokemaasi.”
Ajattelin pitää tämän vinkin mielessä ja käydä teatterissa jatkossakin. Mee säkin.
Kauniit ja rohkeat Mustikkamaalla tällä viikolla ma–la klo 18. Liput 12€/6€. Lisätietoja täällä. Näyttämöllä jo mainittujen lisäksi Essi Kosola, Emma Mattila ja Pauli Patinen.
Housut Koton / toppi Seppälä (samankaltainen*) / ballerinat H&M / takki Marks & Spencer
Translation: My friend wrote & directed a play. Go see it! There’s also an another friend & two cute bearded men on stage! And two talented women. I mean they’re all talented. And equally cute. Okay omg just go see it.
*mainoslinkki
