Olen seurannut uutisotsikoita sivusilmällä opparin työstämisen välissä. Olen kuunnellut työkavereiden huolta ja mielipiteitä. Olen lukenut kolumneja, keskustellut ystävien kanssa ja miettinyt itsekseni. Olen yrittänyt ymmärtää Suomen tilannetta puolin ja toisin ja tullut tulokseen, ettei minulla (jos kellään) ole mitään hajua, mitä pitäisi tehdä, mitä muuttaa tai mitä päättää. Mikä olisi oikein.

Äsken katsoin ja kuuntelin perjantaimeininkiä Yleltä, ja ajatukset ristesivät entistä sekavammin.

Miehenpuolikkaani opiskelee kansantaloustiedettä, ja hänellä tuntuu olevan aiheesta jo hieman perustellumpia mielipiteitä. Silti yleisin lause, jonka olen hänen oppimastaan kuullut, on se, ettei taloutta voi ennustaa. Ettei kovinkaan taloustieteilijä osaa varmasti sanoa, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan tai miten asiat voisi sysätä oikeaan suuntaan.

Telkkarissa joku fiksun oloinen tyyppi luetteli asioita, joita Suomi on kokeillut. Mikään mainituista ei auttanut, ja se vetää naaman kuulemma vakavaksi.

En tiedä, mitä ajatella tai sanoa. Ja usein silloin, kun ei tiedä mistä puhua, puhutaan säästä. Ja koska nyt ollaan jonkinnäköisessä lifestyle- ja tyyliblogissa, avaan ajatuksiani hieman myös vaatteilla.

Talouden ennustaminen kuulostaa korviini suunnilleen samalta kuin sääennusteet. Eräältä meteorologilta kysyttiin kerran, kuinka pitkälle he osaavat ennustaa sadan prosentin varmuudella. Meteorologi vastasi naurahtaen, että täydellä varmuudella säästä osataan kertoa noin tunnin päähän.

Tunnin päähän! Siitä huolimatta sääennusteita tehdään huomiselle, ensi viikonlopulle, seuraavan viikon torstaille ja jopa kuukaudeksi eteenpäin. Vaikka täyttä varmuutta ei ole kuin seuraavista kymmenistä minuuteista.

Muistan ajatelleeni, että mitä pirua, miksi ihmeessä meteorologit edes tekevät työtään. Miksi he yrittävät jotain, mihin kukaan ei pysty.

Mutta sitten kuitenkin on ihan kiva, että sateenvarjon voi napata mukaan, kun sade uhkaa. On kiva, että joku kertoo, kannattaako liikkeelle lähteä kevyessä kukkamekossa vai paksussa villapaidassa. Sateen yllättäessä voi muuten kastua ja liian kylmällä jäätyä pystyyn. Ja vaikka sateenvarjon mukana raahaaminen on hemmetin ärsyttävää ja kauniissa kukkamekossa olisi ihanaa kulkea kesät talvet, on kastuminen ja paleltuminen ihan varmasti jokaisen suomalaisen mielestä vaihtoehtojaan vielä paljon inhottavampaa.

Kuten taloudessa, myös säässä ennusteet menevät joskus täysin pieleen, joskus aivan nappiin ja välillä liippaavat onnekkaan läheltä. Kaikkein useimmin ennusteisiin tehdään kuitenkin korjausliikkeitä vähitellen sitä mukaa, kun määrättyä hetkeä lähestytään. 

Ja kuten taloudessa, Suomessa sääennusteen pieleen mennessä syytetään hyvin usein ennustajaa. Kirottu Pekka Pouta, ennustit ihan perseelleen ja nyt kaikki on päin helvettiä! Kiitti hei!! Pilasit päivän ja mielialan. Ehkä jopa koko kesän ja elämän.

Mutta kuten taloudessakaan, en ole ihan varma, onko säässäkään syy ennustajassa vai itse ilmiössä. Tuuli saattaa vaihtaa äkkiseltään suuntaa, eikä pilvi kestäkään liian suuriksi tiivistyneiden sadepisaroiden painoa niin pitkään, kuin luultiin. Meteorologi yritti parhaansa, mutta kuten todettua, säätä ei yksinkertaisesti osata ennustaa tiettyä hetkeä pidemmälle.

En tiedä, onko väärää tai epämiellyttävää ennustetta reilua pistää ennustajan piikkiin. Jostain syystä en usko, että Pekka tekisi vääriä tai paskoja ennusteita vain Suomen kansaa kiusatakseen. Epävakaisellakin säällä on pakko räpeltää jotain, koska se on Pekan työ. Työ, johon kukaan ei täysin pysty.

Olin aina ajatellut, että talous eroaa säästä siinä, että siihen voi vaikuttaa. Säätä ei hallitse kukaan, mutta kansantaloutta pitäisi pystyä ohjailemaan.

No, viimeisten merkkien perusteella alan luopua tästä teoriasta. Nyt mietin seuraavaa:

Kun rankkasade saapuu ja joku tarjoaa kumpparit suojaksi, pitäisikö niitä kumisaappaita ehkä edes sovittaa? Vaikka ne oliskin saakelin epämukavat eikä sopis siihen kauniiseen kukkamekkoon ollenkaan. Vaikka itse olisit valinnut mieluummin keltaiset kuin mustat, tai juossut vain sisälle piiloon ja kyhjöttänyt peiton alla, kunnes rajuilma lakkaa.

Voi tietysti hyvin olla, että kumisaappaan tarjoaja on idiootti, ja niillä saappailla vain liukastuu sateen aikaansaamassa mudassa ja kaatuu rähmälleen kuraan. Mutta mielestäni se mahdollisuus, että kumpparit pitävätkin jalat kuivana koko matalapaineen ajan, on yhtä todennäköinen. Kulku voi olla kömpelöä, mutta saapahan rämpiä varpaat lämpimänä.

Tai pitäisikö uskoa, kun sanotaan, että pistäkää nyt jumalauta ne villapaidat päällenne älkääkä heiluko typerissä mekoissanne, kesä meni jo, tähän kylmyyteen kuolee muuten koko kansa.

Pitäisikö luottaa siihen, että kun aurinko taas alkaa paistaa (ja sehän alkaa, koska myrskyn jälkeen jne.), voi kumpparit heittää mäkeen. Olisiko sitten taas hyvä syy vaihtaa korkkarit jalkaan ja kaivaa se kevyt kukkamekko esiin?

Translation: These random thoughts are way too difficult to sum up. Let me just say the times are hard but oh so goddamn interesting, too.