Nyt minä sitten sen tein, värjäytin hiukset. Ainut, mikä eilisen kampaamokäynnin jälkeen mietityttää on se, miksi ihmeessä en tehnyt tätä aiemmin. Olen hiuksiin aivan supertyytyväinen. Olo on kuin kruunua kantaisi.

Huipputaitava Laura Schwarzkopfilta otti tämän paniikkipalleron ammattimaisiin käsiinsä ja kuunteli toiveet ja huolet tarkasti. Haaveilin laventelisista hiuksista, mutta pieni epäilys vaivasi. Ihailin tummaa juurikasvua pastellisten latvojen kanssa, mutta tiesin, ettei omiin hiuksiini sellaista saa. En myöskään halunnut tiuhatahtiseen värjäyskierteeseen, joten tyven ja pituuksien sävyero oli mietittävä huolella. Näiden lisäksi blondaaminen arvelutti, koska hiuslaatuni on jo valmiiksi kuiva ja karkea.

Laura halusi lähteä tällaisen kokemattoman (ja ilmeisen stressaavan) värjääjän kanssa varovasti liikkeelle, etteivät esimerkiksi peilistä heijastuvat violetit hiukset pelästyttäisi kuoliaaksi. Lopulta päädyimme hiusten vaalentamiseen raidoituksen kautta, jolloin tyvikasvu ei tule näkymään oikeastaan yhtään. Noin puolet hiuksista siis vaalennettiin, puolet jätettiin koskemattomiksi. Sen jälkeen koko tukkaan levitettiin väri, joka sekoitettiin hopeanharmaasta, beigestä ja laventelista. Raidat imivät väriä enemmän, omat hiukset vähemmän. Nyt hiukset hohtavat näitä kolmea sävyä ja mikä parasta, keltainen on tipotiessään. Lopputulos on aika luksus, vaikka itse sanonkin.

Olin väripaniikin lisäksi aivan varma, että blondaus tuhoaa hiukseni, mutta latvat silottuivat värjäyksen jälkeen uskomattoman terveen tuntuisiksi. Nyt jännään enää sitä, millaisina saan hiukset pidettyä. Kotihoidoksi määrättiin keltaisuutta poistavat (ja ihan sairaan hyvän tuoksuiset!) sampoo ja hoitoaine sekä keratiinia sisältävä hiusöljy.

Lähes-granny kiittää ja kumartaa. Lämpimät Helmiäisenhohtoiset kiitokset Lauralle, Schwarzkopfille ja uudelle Pearlescence-sarjalle!

Translation: Got my first grey hair. Couldn’t be happier.

Tuotteet saatu blogin kautta.