Tammikuuta ei turhaan kutsuta vuoden pisimmäksi kuukaudeksi. Ehti tapahtua vaikka mitä. Sanotaan myös, että odottavan aika on pitkä. Sekin pitää paikkansa. Eikä asiaan yhtään vaikuta se, odottaako innolla vai kauhulla. Jälkimmäistä kokeneena päivät matelivat ihan tajuttoman hitaasti, mutta vihdoin se on täällä: muutto.

Nyt pitäisi olla nukkumassa, sillä pakettiauton vuokra ja älyttömän tavaramäärän paikasta toiseen siirtäminen alkaa aamulla. Tulin itseasiassa jättämään hetkittäiset hyvästit, sillä kroppani ei taida olla bloggauskunnossa tämän urakan jälkeen – saimme sunnuntaina tietää, että uudessa talossa ei olekaan hissiä. Tai siis kyllähän se hissi löytyy, se vain menee katutasosta kellariin. No words. Näen itseni jo nyt nokkakärryn ja pesukoneen litistämänä kapeassa rapussa. Jes.

Tästä ajatuksesta innostuneena tsemppasin itseäni seuraavalla mietelauseella: The difference between try and triumph is just a little umph. Niin totta.

Mutta onhan tammikuussa tapahtunut myös mukavia. Pari juttuani ilmestyi taas Demissä, huomasin omistavani 29 kivaa neuletta, kävin ystävän kanssa pullakahveilla Cafe Regatassa ja tein yhden terveellisen ruoan kuussa. Luin horoskooppini ja turvauduin rakkausprosentteihin ensimmäistä kertaa sitten ala-asteaikojen (molemmat ennustukset selvästi täysin oikeassa). Löysin myös täydellisen hiusmaskin, josta ei tullut yhtäkään pinkkiä vaan pelkkiä helmenhohtoisia suortuvia.

Translation: January was actually very nice with food & work & friends & love.