Nyt on pienen itseanalyysin paikka. Ei siksi, että sitä erityisemmin tarvittaisiin, vaan siksi, että se on superhuvittavaa ajanvietettä. Oman itsen havainnointi on hyvä harrastus ihan jokaiselle. Puuha ei lopu ikinä, mutta jokaisen kerran jälkeen on vähän fiksumpi.

Sain tehdä suhteellisen luotettavan luonneanalyysin koulussa, ja homma oli hauska. Vaikka tunnen itseni kohtalaisen hyvin, nauratti, kuinka osuva vuorovaikutusprofiilista lopulta tulikaan.

Minä esimerkiksi kiinnitän huomiota ohjeisiin ja sääntöihin, ajattelen analyyttisesti punniten edut ja haitat, arvostan laatua ja tarkkuutta, haluan tunnustusta erityistaidoille ja aikaansaannoksille, tarvitsen kunnollisen suunnitelman ja olen diplomaattinen suhteessa ihmisiin. Analyyttisyyden lisäksi haen muutosta ja löydän vikoja. Vaativa, varma ja tasapainoinen. Kilpailuhenkinen ja hyvä kriittinen ajattelija. Check, check, check.

Tiedättekö sellaiset tyypit, jotka hehkuvat ihastuttavaa olemassaoloaan joka puolelle? Ovat hieman taiteellisia, pikkuisen boheemeja, sopivan spontaaneja ja aina tekemässä luovia prokkiksia ja parantamassa maailmaa upean yksilöllisillä ajatuksillaan. He puhuvat ja kirjoittavat syvällisesti, kauniisti ja kevyin oivalluksin, eikä kukaan voi kuin valloittua heidän luonteestaan. Tyypit eivät hehkuta tekemisistään, vaan vain hehkuvat.

Olen heille kade. Ihailen suunnattomasti ihmisiä, jotka kykenevät kuvailemaani runollisuuteen. He näkevät (tai ainakin kuvittelen heidän näkevän) maailman pehmeänä ja pastellisena. Se maailma on sellainen, jossa on helppoa olla lempeä ja nähdä kaikki asiat ihanina ja inspiroivina.

Minun maailmani on selkeä ja suoraviivainen. On aina ollut ja tulee luultavasti olemaan.

Analyysin tulokset kädessäni tajusin, että olen aivan turhaan haaveillut runotyttömäisestä haahuilusta, sillä se ei ole minua sitten yhtään. Katsokaa vaikka: haaveilen värikkäistä ja rempseistä asuista, mutta pukeudun selkeälinjaisen mustavalkoiseen. Ja se sopii minulle paljon paremmin.

Muutos lähtee kuitenkin myöntämisestä. Huomasin yllätyksekseni valitsevani vaaterekistä veikeän leikittelevän kilpparikuosin, vaikka olin päättänyt pitäytyä vain järkevissä vaatteissa. Ne nimittäin säilyvät vaatekaapissani poikkeuksetta pisimpään. Siskoni ja serkkuni –  jotka ovat molemmat täysin vastakohtiani – ihastuivat paitaan ensisilmäyksellä.

Ja minä olin tyytyväinen, että kykenen kaikessa analyyttisyydessäni välillä söpöilyynkin. Kilpparinihan eivät onneksi näy kaikille, sillä niitä pitää katsoa ihan läheltä.

takki second hand / paita mango / farkut bikbok / kengät vagabond / huivi cubus / hanskat seppälä / laukku mansur gavriel korvikset kultajousi

Translation: My inner cold-ass chick needed some outer cutie pie tortoises.