Yleensä vihaan sairastamista, mutta joskus, etenkin ennen ainejärjestön vuosijuhlia, on oikeastaan ihan kiva olla kipeänä. Ennen kuin pyörittelette silmiänne, antakaa kun kerron, miksi.

• Ylimääräistä yhteistä aikaa. Koska pienessä asunnossa on aika hankala vältellä toisen pöpöjä, kumppanin kanssa ollaan kipeinä usein samaan aikaan. Tämä mahdollistaa yhtäaikaiset sairaslomapäivät, joita voi ajatella oikeastaan ihan vaan lomapäivinä muutamalla räkäpaperilla maustettuna. Jos on vielä niin onnellisessa asemassa, että on töitä, saa kaksistaan sohvalla makoilusta ja elokuvien katselusta palkkaakin. Win-win!
• Ylimääräistä aikaa. Koska kalenteri näyttää yhtäkkiä täysin tyhjää, on aikaa paneutua moneen sellaiseen asiaan, jotka olisi muuten tehnyt kiireessä myöhemmin. Tällä viittaan kouluhommiin, jotka sai kätevästi pyöräytettyä sairaspäivinä tunneilla istumisen tai töissä seisomisen sijaan. Okei, päänsärky, tukkoinen nenä ja kahdesti päivässä nukutut päikkärit saattoivat hiukan haitata tehtävien näpyttelyä, mutta ei se sen helpompaa olisi ollut vujujen jälkeisenä sohvasunnuntainakaan.   

• Aikaa olla meikkaamatta. Minua on siunattu pitkillä ja tuuheilla ripsillä muutenkin, mutta kolmen päivän ripsiväriboikotin jälkeen ne ovat yli-inhimilliset. Vuju-iltana sain flunssan ansiosta ripseni parhaimmillaan.
• Aikaa öljytä hiuksia. Milloin muulloin muka voi pitää huoletta öljy-rasva-hiusmaskia vuorokauden päässä? Kysynpähän vaan.
• Aikaa lukea blogeja. Ja bongata niiden mainosbannereista hyviä tarjouksia: sain kampauksen kymmenellä eurolla vuju-aamuna Forumin pop-up-kampaamossa. YES PLEASE.
• Aikaa kerätä energiaa. Kun on makoillut neljän seinän sisällä saman tyypin kanssa kolme päivää putkeen, on aika jees päästä ihmisten ilmoille, syömään kolmen ruokalajin illallinen ja laulamaan juomalauluja.

Sanonpahan vaan.

Laukku KappAhl / sormus Lindex / korvakorut & mekko viiden vuoden takaa vanhojen tansseista / mies-somiste bloggaajan oma / mies-somisteen kraka Marks & Spencer

Translation: We’re so fancy.